Äiti meni hakemaan. Kun emäntä oli mennyt, kysyi Anna silmät täynnä riemua opettajalta:
— Kuulkaapa, opettaja! Onko synti rakastaa?
— Ei suinkaan. Mutta riippuu siitä, miten rakastaa.
— Missä siinä on raja?
— Ei saa antaa intohimon voittaa tunnetta. Tämä rakkauden tunne on jalo, on taivaasta kotoisin. Mutta intohimo on alhainen, eläimellinen.
— Tuotapa minä en ymmärrä. Kaikki minun täytyy antaa… muuten en rakastaisi.
Se rakkaus minut voitti. Ne sanovat minun tehneen… tehneen… huorin…
Annalla tulivat vedet silmiin.
— Mutta se on vale! huusi hän lujasti ja jatkoi:
— Kenenkään muun miehen kanssa en olisi ruvennut sellaiseen… enkä rupea tämänkään jälkeen. Siitäpä minä tunnen, että minä en ole huorintekijä…