— Kuka sitten?
— Holopaisen tuleva vävy, jolle opettaja kirjeen kirjoitti.
— Vai niin.
Hannes kävi antamaan kättä.
— Ja nyt isäntä Holopaiselta terveisiä. Hän pyytää opettajaa puhemieheksi tyttärelleen ja minulle.
Opettaja hämmästyi.
— Puhemieheksi?
— Niin. Sanoi, että kun opettaja pani asian alkuun, niin vieköön perille asti. Muuten ei kauppaan suostukaan.
Hannes naurahti.
— Jos ei muita vaikeuksia ole, niin sitten kaikki on hyvin… aivan hyvin… kerrassaan hyvin. Sehän on erinomaista, että saatte toisenne. Onnittelen… onnittelen! Ja riemuitsen teidän onnestanne. Sillä minä näin omilla silmilläni, miten paljon Anna sinua rakastaa. Ja ymmärrä sinä häntä arvottaa…! Miksi karkuun lähdit?