PERÄKARTANON YLIOPPILAS
Kirj.
K. A. Järvi
Nikolainkaupunki, Waasan Painoyhtiön kustantama, 1893.
Sorto, oikeus, kurjuus, kunto kell' on niistä varma tunto: ovat käsitteitä, jotka vaan käyvät ristiin rastiin ainiaan.
Tutki työt ja alkujohteet, vaikutteet ja niiden kohteet: sulle paljon selvemmäks' käy syyt, jos vaan kärsit, miks' o'ot kärsinyt!
Vaasassa 6/7 93.
I.
Pastori osui viimein Annan huoneeseen. Hän tuli ennemmin kuin Anna osasi odottaakaan. Anna lepäsi vaatteissaan vuoteella peiton päällä.
Anna oli neljänkolmatta vuotinen ja palvellut kauppaneuvos Lindmanilla. Se Anna, joka oli aina ennen laulaen lirutellen kulkenut toimissaan, makasi tuossa nyt kuin kovan käden paiskaamana vuoteella, käden, mikä oli häneen jättänyt jäljen kovuudestaan. Laskeuneet olivat silmät, kalvenneet kasvot, vaalenneet huulet ja laihtunut ruumis. Tuommoiseksi se oli tuo vasta syntynyt poika saanut Annan, joka oli ennen ollut pyöreäkasvoinen, jolla oli veren runsaudesta ollut helakat hehkut poskilla ja huulissa viekotteleva tuoreus. Kadonnut oli ruskeista silmistä, jotka ennen kiihottavasti liikkuivat kuin vainuavalla kissalla, kirkas kalvo ja jäljelle jäänyt samea ja sakea katse, mikä oli kylmän kostea ja minkä voima loppui jo nenävarteen. Ohimoilla oli ennen pitkä hiuskiehkura hyppinyt suloista leikkiään, nyt se oli kyyneleistä kostea ja takkuisena tukkona otsalla. Entinen lirutteleva Anna lepäsi tuossa nyt häpeän hosumana ja kipeissä sielun tuskissa.