— Miks'ei ne pulskalla pojalla pyörisi tyttömaailmassa! Nämä silmät ja tämä tukka niillä sitä tyttöjen sydämmiä voitetaan, puheli Jori itsetietoisen ylpeästi ja koetti sivellä hiukan näkyviä viiksenalkujaan.
Samassa oli isäntä, muutaman rikkaan tuomarin poika maalta, kaatanut punssia juomalasiin.
— Jorin morsiammen malja! sanoi hän ja ojensi juomalasin, joita oli ainoastaan yksi, Jorille.
— Minä juon pikku Sveani maljan. Voi turkanen kuin me viime haaleissa tanssimme kovasti, niinkuin sinä Alfred näit.
— No enkös siellä minä ollut?
— Oliko siellä Akilles?
— Oli kyllä, ja näki sinun tanssit.
— No juo sen päälle Ruotsin punssissa! Mutta eikö se täällä huoneessa ollut Tihinenkin? kysyi Jori sitte olkansa takaa.
Jori aina osotti Samille jonkullaista alamaista huomaavaisuutta, kun Sami häntä koulussa auttoi. Ja olihan hän luvannut, kun Sami keväällä Helsinkiin lähtee, hankkia hänelle mustan puvunkin, jos Sami häntä ylioppilaskirjoituksissa lupaa auttaa ja sitte lupauksensa täyttää. Ja Sami olikin luvannut.
— Onko täällä Tihistä? kysyi isäntä myötä olkansa takaa, ja toiset alkoivat nauramaan.