XVII.
Ristiä sanoi kissa, kun jäälle kuoli!
— Pata putosi, mutta ei särkynyt!
— Pane päälle valttia, mitäs tiilestäsi säästät!
— Enkä pane, kun on patarouvakin!
— No pistä se, niin minä kaadan! Kas se on kumossa! Tuossa on herttaa! Mitt hjärta har råkat i klämman… vihelteli Jori toimessaan, kun sai kaateen tehdyksi, toinen silmä ummessa imien paperossia ja siitä löyhyttäen tuuheita savuja.
— On se Jori säkästynytkin todella!
— Niin sanovat, ja nähty myös on.
— On valmis kelle lyyry annetaan, jos saadaan, vakuutti Jori itsekin.
— Täytyy sanoa, että Jorilla aina onnen rattaat pyörivät.