Mutta Svean kuva hänen silmissään alkoi muuttumaan toiseen, yksinkertaisempaan, mutta räivempään ja polttavampaan. Hän uskalsi jo mietteissään ikäänkuin rohkeammin rakastaa Saanaa kuin Sveaa. Hän uskalsi miettiä, että kuinka mahtaisi olla hauskaa saada suudella Saanaa. Mutta sellaista ei hän ollut koskaan rohjennut ajatellakaan Sveasta. Svea oli aina väikkynyt niin korkealla hänen ajatuksissaan, ettei hän edes mietteillä ollut rohjennut lähestyä Svean huulia. Hänen rakkautensa oli ollut Sveaan ikäänkuin veretöntä ja paljasta haaveilua, mutta ajatellessaan Saanaa tunsi hän hermoissaan liikutusta ja hänen sydämmensä nuorilla virroilla oli ikäänkuin kiivaampi kulku, kun Saana tuli mieleen. Mutta tuossa jo itse Saanassa oli sellaista, mikä pani hänet rohkeammaksi ja rajummat siivet hänen nuorelle mielikuvitukselleen. Se tyttö oli koko virma ja raju ja sitte — työmiehen tyttö.
Mutta se, että Saana joi olutta, tympäsi Samia. Vaan eihän se ehkä sitä ymmärtänyt, kun muutkin joivat. Ja Sami antoi sen mielessään hänelle anteeksi, sillä hänen suloisilla silmillään oli muistossakin niin sovittava voima.
Hän oli Saanaan mieltynyt, siitä hän ei mihinkään päässyt. Ja että Saana piti hänestä — no se nyt oli ihan varma! Miksi se muuten hänen katsoessaan häntä kokisi olla niin keikaileva, niin lystikäs, niin miellyttävä?
Illalla piti lähteä palkoilleen. Aina lauantai-iltana se suoritettiin kaupungissa liikkeen konttorista. Ja siellä aikoi Sami, jos sattuisi sopiva tilaisuus, puhutella Saanaa, sillä hän jo mielessään kaipasi häntä.
Ja sattuikin niin, että he saivat melkein jäljekkäin palkkansa. Saana, joka nyt oli puettu siistimpään pukuun, lähti menemään kotiinsa ja Sami hotalsi perään hiukan arkana ja sydän tiheämmin lyöden. Jo pääsi hän Saanan kohdalle ja Saana loi häneen hyväksyvän silmäyksen. Ujosti vähän ensin Samia kävellä selvällä päivällä Saanan kanssa kadulla. Mutta minkä sille rakkaudelleen teki!
Ja he alkoivat puhumaan ja juttelemaan ja heidän ajatuksensa sulivat niin kummasti yhteen. Kun Sami jo lopussa rohkasi muistuttaa Saanaa oluen juonnista siellä Salmessa, naurahti Saana vain ja arveli, että mitä se sitte teki — pari kahvikupillista vain!
* * * * *
Useina iltoina tämän jälkeen oli Sami yksissä Saanan kanssa. Samista oli niin helppoa ja kevyttä olla Saanan parissa ja aika kului kuin siivillä joko istuessa puistossa kosken partaalla valoisana kesäyönä tai kulkiessa iltasin kaduilla. Ja kun oli kansanjuhlia ja muita huveja, tanssivat he yhdessä piiritanssia melkein yhtenään.
Anna kuultuaan Samin olevan Saanan kanssa ei yhtään siitä pitänyt. Mutta Sami oli varma rakkaudessaan ja löydettyään vastarakkauden antautui hän siihen koko sydämmellään. Anna mutisi, että Samin pitäisi olla parempien kanssa, mutta Sami vastasi vain siihen, että kunniallinen tyttöhän se Saana on.
Syysiltoina, kun jo "iso koulu" alkoi vaikutuksensa, kuljeskeli vielä Sami Saanan kanssa. Mutta sen saivat pian hänen luokkatoverinsa ja muut kimnasistit tietää, ja silloin annettiin Samille yhteisesti toveriyhdistyksessä varoittava nuhde, että hän häpäisee koko koulun maineen kaikellaisten tyttöjen kanssa kävelemällä. Ja selvällä päivälläkin rohkenee vielä kaiken herrasväen nähden pitää sellaista kurttiisia! Uhattiin ilmoittaa rehtorille, ell'ei Sami heti lakkaisi seurustelemasta Saanan kanssa. Mikäs auttoi Samille: hänen täytyi luopua Saanan seurasta, kun häntä siitä koko koulun kunnian loukkaamisella varoitettiin. Naurahti Sami ivaten tuohon varoitukseen. Hän oli nähnyt usean isonkoululaisen kuljeskelevan monenkin ompelijattaren ja sen semmoisen kanssa, mutta he olivat silloin aina pysyneet syrjäkaduilla. Ei hänellä ollut oikeutta rakastaa, ketä hän tahtoi. Ja ne, joita toverien silmissä hän olisi saanut rakastaa, eivät katsoneet hänen päälleen ei silmällä eikä helmellä. Tuo Saanan kanssa olo kaikissa julkisissa pakoissa vei muuten osan hänen ennestäänkin vähästä arvostaan koulussa ja luokalla.