— Niinkö sinäkin ajattelet?, kysäsi Risto nopeasti, silmissä elävä kirkkaus.
— Kuka nyt papiksi?, ja Suoma nauraen katsahti häneen.
— Luuletko, ett'en siksi sopisi?
— En juuri luule sitäkään, mutta —
— Mitä mutta?
— Onhan niitä muita papiksi rupeavia. Elä nyt sinä…!
— En todella minä itse tahtoisikaan, mutta kun muut —.
— Muutko määräävät sinun elämän suuntasi? Risto punastui.
— Ei nyt niinkään. Mutta on niillä muillakin sanomista —.
— Etpä sinä enää muista edes äskeistä puhettasikaan. Itsenäisyydestähän sinä siinä niin erinomaisesti puhuit.