Risto ei vastannut sanaakaan. Tuntui siltä hänestä, että hän oli joutunut alakynteen.
— Ethän sinä pahastune, että minä sekaun asioihisi. Eikähän minulla ole siihen oikeuttakaan, mutta tulin leikin vuoksi vaan kysyneeksi.
— Kyllä sinulla on, Suoma, oikeutta…
Risto siirtyi lähemmäksi tyttöä, joka punastui ja katseli hajamielisesti.
— Lupaatko, Suoma, minulle tämän kätesi?
— En minä tule papin rouvaksi, nauroi Suoma vastaan posket verenhelakkaina.
— No jos et papin, niin muun —.
— Kylläpä minä kerkeän lupautua toiste, sitten kun sinäkin olet jotain.
— Mitä sinä tuolla "jotain" tarkoitat?
— Kyllä sen sinulle vielä selvitän.