— Olisihan se, äiti, mojoa sekin, kun ei olisi ollenkaan sydäntä, vaan suuri vatsa, noin suuri vatsa, niin silloin täyttäisi Limingan rovastin leveän tuolin.
Risto osotti kädellään kyynärän verran ulos vatsastaan. Äiti nauroi vedet silmissä.
— Juopa nyt tässä kahvia, hunsvotti, sitten!
— Te sitä saatte lähteä sinne Helsinkiinkin minulle kahvin keittoon. Lähdettehän?
— Kun olisikin tilaisuutta lähteä, niin sen tekisin mielelläni.
— Myödään tämä pöksä ja muutetaan pääkaupunkilaisiksi! Lähtekää te pitämään sinne ylioppilaita ruokavieraina ja kiskotaan niiltä niin paljon, jotta molemmat elämme kaupantekijäisiksi!
— Eipä minusta ole herroille ruuan laittajaksi.
— Vai ei! Osaattehan te keittää; kahven varsinkin niin erinomaisen.
— Kun en olisi niin vanha, niin lähtisin koettamaan.
— Ei vanhuus haittaa. Ei vanhoja tapeta Helsingissäkään.