— On sitä, mutta harvoilla sitä on.
— On sitä monella — jokaisella lurjuksella. Ja lurjuksista ei tässä maailmassa ole suinkaan puutetta.
— Minä olen tässä uskonut ja luulotellut, että sinä minut vanhoilla päivilläni elätät. Mutta taitaa kohta saada ruveta epäilemään. Kuka sinua auttaa, kun sinä hylkäät ensimmäisen tarjouksen?
— Äiti näkee aina parhaakseen kajota tuohon elättämiseen. Luuletteko sitten, ett'en vielä pysty elättämään? Kyllä sen teen. Hankin teille patjat haahkan untuvista, jott'ei ota vuoteessa kipeälle raihnautuneessa ruumiissanne. Ja siihen kannan teille pannukakkua ja piirakaisia. Eikö sovi sitte lökötellä, kun poika on herra?
Risto nauroi jäi äidin suukin jo kääntyi hymyyn.
— Kyllä kai sinä puhua osaat, kunhan osaisit muutakin.
— Osaan minä tehdä rahaakin.
— Väärää taitaa tulla.
— Eipä vain. Oikeaa Suomen mynttiä. Sellaista jossa on keisarin kotka. Minä kirjoitan velkakirjoja ja vaihdan ne joillekin hupsuille rahaksi.
— Vai sillä tavalla. Lue, Risto-rakas, sitte papiksi! Minunkin on sitte hauska pastorin äitinä laskea juustoja ja munia, punnita voita ja läskiä, kun sinulle anteja tuodaan. Ja papiksi kun luet, pääset aivan velatta.