— Ei ole.
— Tule tänne sitte!
He istuivat. Risto tarttui Suomaa kädestä ja kysyi häneltä tähdäten silmästä silmään:
— Miksi sinä itkit?
— Se on salaisuus.
— Itkitkö itsesi tähden?
— En.
— Muiden?
— Äitini tähden. Minä rakastan häntä niin sanomattomasti, mutta isääni —.
— Minä tiedän, Suoma.