— Me eroamme pitkäksi aikaa, alkoi Risto.
— Vuosiksi. Mutta sittepä voimmekin kypsyä.
— Sinä otat tämän lähdön aivan kylmältä kannalta.
— Kylmältä? Voi, elä sano niin!
— Itkitkö sinä äsken sentähden?
— Sen ja muun. Tämä sydän, vaikka se on tytön sydän, on oikea huolien pesä.
— Mitäs tyhjää. Ei siellä ole muuta kuin jähmeitä tunteita.
— Niinkö? Suoma kiivastui.
— Mistä sinulla olisi niitä huolia niin?
— Siitä että näkee ympärillään vain heikkoutta ja että kaikki menee alaspäin, luisuu luisumistaan, kunnes tulee — perikato.