Seppä jäi sanattomaksi.
— Voi sinua, seppä parka, minkä työn olet tehnyt, alkoi lukkarin emäntä. Sinua odottaa nyt varma linna, ellet aikonasi korjaa tekojasi.
— Hulluko minun pitäisi naida?
— Jos ei nyt naida, niin pitää kuitenkin huoli siitä, kun kerran olet saattanut hänet mielipuoleksi.
— Mikä sen nyt teki mielipuoleksi! Eikö lie heittäymistä kaikki?
— Häpeä, retale, niin ajatellakaan! Lähdehän katsomaan, niin näet, onko heittäytymistä!
— Ei minulla oo aikaa juosta akkain kanssa… Ja minkäpä minä sille!
— Mutta sinä lähdet! kivahti jo mökin emäntä. Seppä nosti tulikuuman raudan ahjosta ja lähti sen kanssa emäntiä kohti.
— Pois minun pajastani! karjasi hän vihasta kiehuen.
Lukkarin emäntä sai oven suusta käteensä vesikiulun. Sen hän viskasi vettä täynnä sepälle vasten silmiä. Sepän rauta jäähtyi ja putosi permantoon. Itse hän säikähti tuota vesitulvaa. Mökin emäntä ojenteli puukangella häntä ja tiuski: