— Lähdetkö vai etkö? Kyllä me sinut viemme väkiselläkin. Viemme suoraan kirkkoherran luo, jotta se manaa sinut alimpaan helvettiin, erottaa seurakunnasta ja laittaa linnaan vedelle ja leivälle. Pian se on tehty, kun vain piispalle asiasta ilmoitetaan. Suvella tulee piispa itse tänne. Kyllä silloin miesparka lämpenet, jos et ennen taivu. Ja meitä vielä uhkasit kuumalla raudalla. Sekin ilmoitetaan. Se on murhayritys. Kaikki sinun metkusi ilmoitetaan, ruoja!
Seppä ei osannut sanaa puhua. Hän oli hölmistynyt, kun kuuli tuollaista puhetta. Noin pitkälle hän ei ollut ymmärtänyt ajatellakaan.
— Ottakaapa sitä emäntä toisesta käsivarresta, niin minä otan toisesta.
Viedään mies rekeen, toimitti mökin emäntä.
Seppä punastui.
— Ette te minua väkisin vie. Mutta minä lähden omasta vapaasta tahdostani, lisäsi hän lauhasti.
— Joko alat ymmärtää. Kyllä se on parasta taipua, seppä. Ennen tapettiinkin tällaisista asioista, puhui lukkarin emäntä.
— Mitä menit lupailemaan naimista! Isä Pertti sanoo, että siihen ovat vieraatkin miehet.
— Ehkäpä olisinkin nainut, ellei olisi sekautunut.
— Et kuulu käyneenkään sitte, kun alkoi tulla selville, että Reeta on niin puolin. Huuti, seppä, että mies on niin kelvoton. Ei pitäisi olla niin himojensa orja, kun muuten on niin raukka. Ja mikä se sinua riivaa? kiivaili mökin emäntä.
— Kyllä viepi tiesi suoraan linnaan, ellet rupea hoimaamaan Reetaa, pelotteli lukkarin muija.