— Jos olisi hankkia sairaalle jotain verestä ruokaa, kyllä minä maksan, ehdotti seppä.
— Kauppiaassa on suolasiikaa ja nuorta voita. Minä käyn sieltä noutamassa, kun annat rahaa, sanoi mökin emäntä.
Seppä kaivoi massistaan viiden markan setelin ja mökin vaimo lähti kauppiaaseen. Hänen muassaan lähti lukkarin emäntä pitkin kylää selittämään uutista sepästä. Reeta söi verestä ruokaa, kun sitä tuotiin ja nukkui sitte hyvästi. Aamulla oli hän enemmän tajullaan kuin pitkiin aikoihin. Yötä oli seppä mökissä. Aamulla lähti hän, mutta lupasi tulla pian takaisin.
Reeta näkyi tulevan taas pahalle tuulelle, kun seppä lähti. Mutta seppä puhutteli häntä hellästi, käski emännän vaalia parhaan mukaan ja jätti hänelle viisi markkaa vereksen ruoan hankkimiseksi Reetalle. Reeta näytti ikäänkuin ymmärtävän ja tyyntyi. Ja kun seppä oli mennyt ulos tuvasta, katsoi Reeta kauvan ulos. Sitte hänen silmissään näkyi sanattomia kyyneleitä kuin koiran silmissä, jonka isäntänsä on jättänyt.
Isä Pertti rupesi riitelemään mökin emännältä sepän jättämää rahaa itselleen, mutta mökin vaimo käski hänen tietää huutia. Sitte hän rupesi Pertille selittelemään suuria ansioitaan sepän mielen muuttamisessa ja että jos nyt Reeta selvenee, niin seppä naipi hänet yksinomaan sentähden, että hän on sepän siihen pakottanut. Pertti pian tyrehtyi sanattomaksi. Reeta istui hiljaa akkunan ääressä siinä paikassa, mihin oli mennyt Mikon lähtöä katsomaan, ja vielä nyökkäsi eturuumiillaan ikäänkuin hyvästiksi.
Mökin emäntä keitti kahvia Pertin rahoilla, kävi hakemassa lukkarin emännänkin juomaan ja sitte taas särvettiin sitä joukolla vehnäsen kanssa. Mutta Reetaa ei saatu juomaan millään ehdolla. Hän istui vain akkunan edessä ja nyökkäsi.
Syötyään ja juotuaan isä Pertin yhtenään riidellessä emäntäin kanssa, että he kuluttavat hänen tavarataan, alkoivat emännät hyvin jyrkästi selittää Pertille, että hehän tämän kaiken hyvyyden ovat sepältä hankkineet. Tietäköön mies huutia ja pureksikoon suolatun siian päätä, jonka emännät olivat hänelle antaneet! Tämä emäntäin urotyö tunnettiinkin jo koko kirkon kylällä ja paraallaan oli tieto menossa sydänmaan kyliin, mutta kun se niihin taivalsi hieroja-ämmäin ja muiden raihnaisten muassa, niin viipyi se, mutta tulikin sitte perille vahvasti väritettynä sepän kustannuksella.
Reeta taas sepän poissa ollessa ei syönyt eikä juonut. Mökin emäntä alkoikin jo kaivata seppää tulevaksi näkemään Reetaa. Kolmen päivän perästä tuli muuan mies sepän kylästä kirkolle ja kun mökin emäntä häneltä tiedusteli seppää, sai hän kuulla, että seppä on myönyt pajansa ja kontunsa varsin halvasta naapuritalon isännälle ja lähtenyt pari päivää sitte hiihtämään Venäjää kohti Aunukseen lähemmin kenellekään matkaansa selittämättä. Koko omaisuutensa oli hän saanut muutetuksi rahaksi ja vienyt mennessään. Reetan asiaa ei sillä perukalla lähemmin tunnettukaan ennenkuin nyt sepän mentyä oli alkanut kuulua kuiskeita. Näin mies jutteli.
Mutta mökin emäntä tyhmistyi nyt vuorostaan sanattomaksi. Seppä oli sittekin pettänyt hänet ja lukkarin emännän, vaikka he olivat uskoneet seppää nuorasta taluttavansa.
Muutamana yönä oli Reeta renkaansa köyteen kuristanut itsensä kuoliaaksi. Tämän kuoleman tapauksen selittämisessä kuvernöörin virastoon saivat kunnan viranomaiset vaivata itseään enemmän kuin koskaan ennen Reetan vuoksi.