— Mielelläni minä ostaisin tämän talon, jos sovittaisiin kaupoissa.
Näitä huoneita minun pitäisi vähän tarkastella… puhui Maunu.
— Tehkää hyvin!
Maunu kohosi ylös. Hän avasi ruumishuoneen oven, mutta painoi sen kohta ruumiin nähtyään vähän säikähtyneenä kiini. Hän muisti viimeisen häväistyskirjoituksensa, jonka hän oli lehteensä kirjoittanut pastorista. Hän meni toiselle ovelle ja katseli sitä huonetta.
Samassa tuli Cajanus sisälle. Hän ei ollut tavannutkaan kaupungilla haettavaansa kotona.
— Saan esittää: Lankoni, apulaispappi Cajanus — maisteri Maunu.
— Vai te olette pastori Cajanus. Tehän olette ryhtynyt innokkaisiin raittiuspuuhiin paikkakunnallanne. Suokaa anteeksi, että unohdan kokonaan valittaa muretta! puhui Maunu.
— Kiitos osanotostanne!
— Minä olen aikonut hankkia itselleni oman talon ja herra Roosilta olen kuullut, että tämä pastorivainajan talo myödään. Tämä on keskellä kaupunkia ja sopisi minulle hyvin. Tomitusta ja konttoria varten olisi tässä huoneet sekä vielä riittävät asuinhuoneet. Onko totta, että talo myödään?
— Hyvin luultavasti: Mutta en minä puoleltani halua nyt alkaa kauppoja hieroa, kun appi on vielä ruumiina maan päällä, en luule että vaimonikaan —.
— Suokaa anteeksi! Ei — ei! En minä suinkaan tahdo herrasväkeä surussaan häiritä. Mutta minä varalta tahdoin kysyä ja toivoisin, ett'ette ryhdy kauppoihin muiden kanssa ennen minua. Minä tarjoon kaksitoista tuhatta.