— Kestikievarista.
— Vai kestikievarista?
Vaimo katsoi Puraa pitempään ikäänkuin tutkiakseen häntä, onko hän herra vai narri, kun kestikievarista yösijaa pyytää. Hän! Mikä lienee kisälli! Kun ei vain lie joku roikale? Hyvät tuolla ovat vaatteet päällä…
— Santi ja Kustu kun panevat lattialle, niin saa vieras sohvan, arveli vaimo.
— Ei. Antakaa poikain maata, kyllä minä panen lattialle!
Ja Santi ja Kustu vetivät enemmän peittoa päällensä ikäänkuin peljäten lattian kylmyyttä, jo kun kuulivat siitä mainittavan.
Noin kymmenvuotinen tyttö nousi ylös tuolien päältä, missä hänen vuoteensa oli ja kävi juomaan. Juotuaan kiepsahti hän kevyesti lämpimälle sijalleen tuntien paljaissa säärissään lattian kylmyyttä.
— Teko olette Helsingistä kotoisin, kysyi vaimo.
— En juuri Helsingistä, vaan sen lähiseuduilta. Maalla minä olen syntynyt ja ensimmäiset vuoteni kasvanut.
— Vaan olette olleet paraan ikänne Helsingissä?