— Ne ovat jo vanhat ihmiset?
— Vanhat ja jumaliset. Minä kun olin niin hälppä, niin sillä tahtoivat, että minäkin menisin palvelukseen oppimaan ihmisyyttä.
— Vai niin.
— Mutta oliko siellä Helsingissä hauska olla? Tehän olette Helsingistä.
— Ei siellä minulla ollut hauska. Kaikki suurta ja ylellistä. Ja kun minulla siellä ei ollut tuttujakaan, varsinkaan naisia, niin ikävä oli.
— Ovatko ne naiset sitte niin huvittavia, kysyi Sanna vähän teeskennellen.
— Ainakin minusta.
— Mutta minä haluaisin päästä sinne Helsinkiin. Täällä on ikävä ja ihmiset kummallisia! Uih, kuin täällä on ikävä!
— Kyllä melkein. Onhan Helsingissä paljon maaseudun naisia palveluksessa.
Mutta Sanna ei puhunut enää mitään. Hänen ajatuksissaan pyöri, että hän oli onneton, sillä hän olikin piika ja Alfred herra…