— Onkohan siinä vielä minullekin teetä? sanoi hän kovemmin, mutta samalla nojautuessaan Sannan puoleen teetä kaatamaan höpisi isän kuulematta tytölle:
— Kuka se on tuo nuori mies, joka sinua ulkona odottaa?
Sanna karahti punaseksi eikä puhunut mitään. Kummissaan vain katsoi äitiä. Äiti kaatoi kuppiin teetä ja alkoi ryystämään. Ryystäessään meni hän vähän likemmäksi Sannaa.
— Eikö se ole se Pura? kysyi hän hiljaan Sannalta.
Sannaa vähän arvelutti. Kieltäisikö, ett'ei tiedä koko miehestä? Mutta ehkä äiti saa tietää muilta, ja mitäpä hän äidiltä salaa…
— Se pyysi minua kävelemään, vastasi Sanna ujosti ja hätäilevästi.
— Sehän on hyvä mies…
— Minä lähden nyt. Hyvästi!
— Kiireppä sinulla on, sanoi äiti.
— Muista Sanna, että kun sinulla on vapautta, niin tulet sinä tänne etkä mene lentoon ja hyppyyn! Jos minä saan kuulla, että sinä kovin lennät ja lekaat, niin varo itseäsi!