»Se olisi saatanaa!» sanoi toinen ääni. »Hänellä on vielä kaikki rahat».
»Oletko kuullut, elääkö tuo heittiö vielä, joka melkein oli surmata minun viime viikolla?»
»Elää, ja tulee luultavasti jäämään eloon».
»Olisi se saakeli saanut kuolla; en minä ymmärrä, mitä virkaa hänellä enää tässä maailmassa on».
»Oles vaiti — —! Jumalan kiitos! Tuolla tulee Pekka».
Nyt kuuli nuorukainen, joka ei ollut kukaan muu kun vanha tuttavamme Kaarle, oksain taittuvan. Hän vetäysi veneineen niin liki rantaa kuin voi, kuullakseen paremmin. Hän laskeusi itse pitkälleen veneesen ja kätki takillaan vaaleat hihansa.
»Olette odottaneet kauvan», — kuuli hän tulleen sanovan — »mutta mahdoton oli minun ennen ennättää tänne. Paras on, veljet, ettemme enää näillä seuduilla viivy, sillä — olettehan kuulleet, mitä Mattilassa viime yönä on tapahtunut?»
»Miten perhanassa me sen olisimme kuulleet, kun et sinä salli meidän käydä missään». —
»Sieltä on varastettu toista tuhatta riksiä».
»Ja varas on, Jumal'auta, Pitkä Pekka!» —