Hiljainen nauru kuului puhujan suusta.
»Mutta tuosta summasta saat sinä jakaa meillekin, sillä olisimme mekin voineet sen tehdä, jos vaan olisit antanut».
»Hyvä toki! — Ja nyt pois, kukin eri haaralleen! Ensiyönä vielä kokoonnutaan täällä; sitten on paras, että jätämme tämän seudun».
»Ei vielä, ja'a ensin rahat, muuten…»
Kaarle kuuli hämmästyen puhetta. Hän mietti, kun miehet rahojaan jakoivat, missä hän oli tuon Pekaksi nimitetyn miehen äänen kuullut. Mutta miten hän miettikin, ei hän sen selvemmälle tullut.
»Kuullut ja puhutellut olen minä tuota miestä, mutta missä?» jupisi hän itsekseen.
Mutta kohta kuuli hän taas puhuttavan vuorella.
»Sinä olet kunnon mies, Pekka!…»
»Vähän minä kadun, että minä tämän varkauden olen saattanut aivan syyttömän miehen päähän. Liki Mattilaa asuu rannalla Olliksi kutsuttu suutari, joka oli velkaa Mattilalle 50 riksiä. Minä annoin ne Ollille, ja kun hän tänäpäivänä maksaa velkansa, näyttää hän luultavasti kukkaron, jossa ne olivat, ja Mattila ei mahtane olla sitä omakseen tuntematta».
»Sinä olet viisas junkkari … sinä?»…