"Kuulkaa, patroni kuulkaa!" huusi poika itkevällä äänellä.
"Kuulla sinua!… No, pian! mitä on sinulla sanomista?"
"Minä luulin tekeväni niin hyvästi" — vastasi puoti-poika suruisella äänellä. "Minä ajattelin: kun on kahvi loovasta myyty, voin minä viedä rahat patronille ja sanoa: tässä on rahat … 100 ruplaa yhdestä leiviskästä… Ja nyt aikoo patroni minua lyödä… Onhan patroni aina sanonut, että jos talonpoika tulee puotiin ja näyttää tuhmalle, niin pitäisi minun ottaa kaksinkertainen hinta… Antakaa anteeksi patroni kulta … toiste otan vaan puolen hintaa".
"Suus kiini! — Puolen hintaa!… Jos sen tekisit, jos rusinankaan ilmaiseksi antaisit, niin tästä palkkasi", ja kauppias nosti keppiään.
"No mutta sanokaa patroni kulta" — rukoili puoti-poika kädet ristissä — "kuinka minun tulee tehdä? Tietäähän patroni, että minä teen, niinkuin te käskette, vaikka käskisitte minua panna omia hiuksiani harjasten sekaan."
"No, no Antero! Tällä kertaa tahdon antaa sinulle anteeksi, sillä minä tiedän, että olet uskollinen ja tottelevainen; mutta muista toiste, ettet pane enemmän kiviä kahveihin kuin naula leiviskälle… Äläs vielä! Tulevalla viikolla et saa panna enempää kuin 1/2 naulaa kiviä, pienoisia, hyvin pienoisia kiviä; sillä eukko luultavasti puhuu kaikille äskeisestä tapauksesta. Minä joudun täten vahinkoon, suureen vahinkoon, mutta ei auta", lisäsi hän huoaten.
Ja nämä hyvät neuvot annettuansa, meni kauppias jälle konttoriin kapteeni Kornmanin luo. Tämä oli kuullut ja nähnyt mitä puodissa oli tapahtunut. Hän hymyili kummallisesti, kun kuuli kauppiaan neuvoja. Hän silmäili tarkasti puoti-poikaa ja mutisi itsekseen: "Tuo poika on joko tyhmin tyhmistä, tahi on hän suurin veijari… Mutta se ei koske minuun".
"Erittäin uskollinen tämä minun nykyinen puoti-poikani" — sanoi kauppias, kun kapteenin kanssa taasen olivat kahden kesken konttorissa.
"Mistä olet tämän helmen saanut?" kysyi kapteeni.
"Omasta puodistani. Pari vuotta takaperin oli hän kerjäläispoika. Hän seisoi minun puodissani ja näki erään eukon varastavan kourallisen suoloja suola-laatikosta". "Kas varasta!" huusi hän. Siitä saakka on hän minun luonani ollut. Toinen edellinen puoti-poikani oli varas. Tämä … ei maksa minulle mitään. Hän tyytyy leipään ja veteen … on kerjäläisistä kumminkin jotakin hyvää".