— Mitä nyt — lausui ukko. — Hääväki ja pappi odottavat jo, onhan teillä aikaa sitten puhua.
— Anna heidän mennä isäni; — rukoili Hanna.
— Mitä tuommoinen tietää! Noh, menkäät mutta muistakaat että kohta tulette takasin.
— Ennenkuin luulette, — sanoi Elias ja seurasi hypäten Aatoa.
Kamariin tultua Aato surullisesti silmäili veljeään.
— No, nyt olen tässä, sano sanottavasi.
— Elias! lupaa että maltat mielesi!
— Minä lupaan, sano, sano pian.
— Lue tätä kirjettä.
— "Neito Emma Ruthströmille!" — mistä olet sen kirjeen saanut, miksi minä sitä lukisin? kuka sitten tuo Emma Ruthströmi on?