Hampunkehrääjä-kadulle on luutnantti Leist seurannut Annaa tämän tietämättä. Hän seisoi tirkistellen vähäistä huonetta, johon oli nähnyt Annan katoovan.
«Se olisi pirua, jos en tänäänkään onnistuisi saamaan häntä puhutella«, ajatteli hän ja kirosi ilmaa, joka sateella uhkasi. —
Kauvan on hän jo tuossa seisonut tahi kävellyt edestakaisin, aina tarkoin silmällä pitäen porttia, josta Annan pitäisi tulla.
«Tuhannen perhana! Eikö hän jo tule! Ukkonen lähestyy jyryinensä… Ellei hän vaan jäisi tuonne nyt!« Hän katsoi kelloansa. «Kohta on aika mennä kreivin luo… Siellä odottaa hupainen ilta«.
Anna raukka ei tiennyt, kuinka häntä odotettiin, kun hän viimein tuli kotoansa. Hän kulki kiireesti, melkein juoksemalla, päästäkseen majurin taloon ennen pilvien puhkeemista. Mutta yht'äkkiä seisahtui hän. Hän tunsi jonkun laskevan kätensä hänen olalleen.
Hän kääntyi ja tunsi luutnantti Leistin.
«Suokaa anteeksi«, alkoi luutnantti, «että minä näin pelotan teitä! Mutta minä en saattanut olla teitä puhuttelematta, kun näin teidät. Minä tiedän, että te asutte majuri —sen kartanossa ja olette hänen talonsa vartia. Te tiedätte kenties miten Harmaalan parooni voi ja miten on neiti Marian laita? Minulla on teille uutisia sieltä, sillä minä sain vastikään kirjeen veljeltäni, joka tätä nykyä on Harmaalassa… Mutta minun aikani ei myönnä nyt pitkiä puheita; sallikaa siis, että myöhemmin, kun joudun, tulen teidän luoksenne«.
Anna oli ensin vähän pelästynyt. Mitkä sanomat luutnantilla olivatkin, niin varma tieto parempi kuin vaivaava tietämättömyys. Anna ei huomannut mitään kummaa luutnantin pyynnössä. Hänellä oli edessään lähettiläs Johannekselta.
Havaitsematta, että hän pian oli päästää ilmi sydämensä salaisuuden, kysyi hän innokkaasti: «Onko maisteri Johannes Harmaalassa? Miten voi neiti Maria?«
Illan hämärä esti Leistiä tarkoin näkemästä, miten Anna meni kalman vaaleaksi, kun hän vastasi, tietämättä, minkä jänteen hän Annan sydämessä piukoitsi: «Tuo Johannes, josta kysytte, on surmannut itsensä. Mutta minulla ei ole nyt aikaa pitemmältä puhua; minä tulen illalla teidän tykönne«.