«Sinä et enää epää! Se on oikein! Nyt olet taasen mies. Mutta muista, että kaikki käy omalla vastuullasi! Jos tulet kiini, niin on se sinun oma asiasi — minä olen syytön. Sinä olet luvannut, ettet minun nimeäni kertaakaan mainitse, jos noin hullusti kävisi«.
«Minä olen luvannut, ja minä pidän lupaukseni, sen olette jo ennen nähnyt«.
«No niin! Tässä erkanee tiemme. Niinkuin puhe oli äsken, rikot sinä tuulen puolisen akkunan; serkkuni luulee sen ukkosen ja tuulen syyksi. Jonkun aikaa sen jälkeen, kun sade ja ukkonen lakkaa, hiivit sinä saliin ja — sitten — — — No, kun on työsi tehty, sytytät sinä huoneen tuleen heitettyäsi pihalle raha-arkun ja paraimmat kalut. — Ennenkuin palkolliset heräävät, on tuli huoneessa saanut semmoisen vallan, ettei sitä kukaan tuumaakaan sammuttaa, ja sillaikaa pakenet sinä. — Minä, arvaat sen, valvon kamarissani, ja vasta silloin, kun naputat akkunalleni, olen minä näkevinäni valkean. Ymmärrätkö! Siten ei sinua kaivata, eikä sinua siis voi kukaan aavistaa syylliseksi«.
«Mutta, isäntä! Saattaisittehan odottaa jonkun vuoden. Vääpeli on jo vanha ja kivuloinen. Hän voisi ehkä pian kuolla«.
«Hullu, joko taasen epäät! Olenhan minä odottanut. Vääpeli tulee tosin päivä päivältä huonommaksi, mutta juuri sitä pelkään; jos hän olisi terve, en sanoisi mitään; silloin voisin toivoa hänen äkkipikaa kuolevan. Vaan nyt on hän jo usein puhunut antikirjan teettämisestä. Tuo entinen kirkkoherra mokoma otti häneltä sen lupauksen. Pitäjän köyhät saisivat silloin kaikki«.
«Mutta jos olisi semmoinen kirja jo tehtynä?«
«Ei, lempo vie, olekaan! Semmoinen mammonan orja on vääpeli, ettei hän velkakirjainsa seassa tallentaisi paperia, joka niin muistuttaisi hänen kuolemaansa. Mutta ei ole varmaa, ettei hän kuoleman käsissä sellaista kirjaa tekisi. — Vaan ilma kiihtyy. Nyt on aika sinun mennä«.
«Hyi perhana! Nyt on julmempi ilma kuin tarvittaisiin. Minä luulen akkunain olevan rikottuina, minun sitä tekemättäni«.
— «Onko sinulla…« kysyi isännäksi mainittu hiljaa kuiskahtaen — — «ymmärrät!…«
«On!« vastasi Kyösti kolkosti ja löi kädellään tuppeansa, josta puukon pää näkyi.