Semmoinen yö on mustan pimeydentyön tekiälle toivottu. Silloin onnistuisivat aina rikokset, ellei eläisi hän, joka tietää ihmisten vehkeet tyhjäksi tehdä.
Kyösti kulki eteenpäin metsäpolkua. Hän ei seisahtanut, ei taakseen katsahtanut.
Mutta hänen takanansa! — Kun Kyösti lähti puun suojasta, nousi vierestä, ikäänkuin maasta, haamu, ihmisen muotoinen kumminkin. Tämä ei ollut maannut minkään puun suojassa. Pienen pensaan vierestä nousi hän, Märällä, vetisellä sammalella oli hän maannut. Hän kulki hiipien Kyöstin jäljessä metsäpolkua, ja leimaukset osoittivat hänelle tietä. —
«Piru!« jupisi Kyösti kulkiessaan. «Jo saat sinä minun työtä tekemään! Mutta ei syy ole minun. Miksi pitäisi minun elinaikani palveleman muita! Miksi on rikkaita? Meidän vaivaisten täytyy elää niinkuin linnut ilmassa; meidän täytyy rakentaa pesämme nyt sinne, nyt tänne ja joka taholla nähdä puutetta. Ei!… Julma on työ. se on totta; mutta se on pian tehty, ja sitten on Leena minun, viisisataa riksiä rahaa, torpanmaa, ja kun Kärmälä kuolee, niin…«
Tällaiset olivat hänen mietteensä, kun hän metsän halki kulki.
«Saakelin heittiö, isäntä! Luulit minun purkavan kauppamme, ja sinun täytyi itse saattaa minua tielle. Kas nyt! Tuolla on kartano… Hiljaisuus, urhous, voimaa!«
Kyösti hyppäsi aidan yli ruispellolle. Kun hän oli kymmenkunta askelta kulkenut, kuului hänen takanansa järähdys, joka ei ollut ukkosen. Aidanseiväs oli taittunut. Nyt seisahtui Kyösti, pelästyi ja silmäili taakseen.
Vaan ei hän mitään nähnyt. Hän huusi: «Onko siellä kukaan?« Hän ei vastausta saanut. Hän jupisi: «Jos se oli ihminen, ei saattanut se olla muu kuin isäntä. Hän tahtoo ehkä nähdä, uskallanko mennä«.
Kyösti lähti kulkemaan.
Mutta nyt kuului syvä huokaus, syvempi kuin äsken metsässä. Kyösti huusi kovemmalla äänellä: «Onko siellä ketään? Vaan kun hän pitkän aikaa seisottuaan ja silmäiltyään ympärillensä ei mitään nähnyt, ei mitään, kuullut, rupesi pelko tuntuvammasti tunkeumaan häneen. Hän muisti, mitä hän oli kuullut puhuttavan aaveista ja männinkäisistä, ja hän lähti kiireesti juoksemaan. —