«Tpruu! Aappo, pysäytä! Hitto vieköön, tuossa makaa mies, herra, päihtyneenä tahi kuollunna. Häntä ei saa siihen jättää«.

Aappo pysäytti. Miehet hyppäsivät alas rattailta. Sakari meni herran luo ja laski kätensä hänen päälleen.

«Hän elää; hän nukkuu, hän on humalassa«.

«Maatkoon siinä, kunnes herää!« sanoi Mikko.

«Älä vielä, katsotaan kuka se on! Hän makaa pahasti silmillään; hän joutuu aika kohmeloon, kun herää Käännetään hän, saamme nähdä tunnemmeko häntä«.

Sanottu, tehty.

«Herra siunatkoon!« huusi Sakari silmäiltyään makaavaa. «Herra siunatkoon, tottamari Johannes, veljeni!«

«Veljesi! Jumala nähköön, kuinka on Harmaalan väki hakenut? Tässä hän tien syrjässä makaa, kun häntä yltympäri haetaan… Mitäs nyt tehdään?«

«Paras olisi viedä hänet Harmaalaan«, vastasi Aappo; «mutta sinne on metsän poikki toista virstaa ja tietä penikulmaa pitempi matka«.

«Koitetaan saada henkiin ensin! Olipa kummaa nähdä Johannes humalassa!«
Ja Sakari töyttäsi nukkuvaa kelpolailla.