Kun Maria tuli kotia Turkuun, päätettiin, ettei hänelle mainittaisi mitään Johanneksesta. Maria saisi luulla, että Johannes oli juhannusyönä ijäksi kadonnut. Klaus kuuli kummastellen Aapon puhuvan Johanneksesta. Hän ei sanonut mitään siihen.
Kun Korven Tahvana tuli tölliinsä, nosti hän hirmuisen melskeen nähdessään siellä kaikki heitetyksi mullin mallin. Ei ollut kumminkaan viety muuta kuin leivät. Mutta Korven asukkaat pelkäsivät ensin kovasti. He luulivat paholaisen mellastaneen töllissä, semminkin kun orrella oli ollut punainen liinanen, jota ei Korvessa ennen ollut.
Metsämaan Jaakko ja Eeva olivat Johanneksen katoamisesta hyvin surulliset, semminkin Eeva, joka ei koskaan saattanut unhottaa että hänellä oli ollut poika, joka papiksi tullessaan oli surmannut itsensä. He kuolivat molemmat kahden vuoden kuluttua tästä onnettomasta tapauksesta.
«Olisi totellut viisaamman neuvoa«, sanoo Aappo, kun oli kysymys
Sakarista, josta ei vuosikausiin ollut kuulunut mitään.
Sakarin sanottiin, näet, Mikon kanssa Lontoossa karanneen.
YLHÄISET JA ALHAISET.
ALKUPERÄINEN ROMAANI KAHDESSA OSASSA.
Kirjoittanut
K. J. Gummerus.
Jälkimäinen osa.