«Minä tahtoisin semmoisen kirjan, jossa on kukko takana, ja sitte tahtoisin minä sen kirjan, joka tuolla akkunalla on«.
Kirjakauppias oli rehellinen mies; hän ei käyttänyt hyväkseen pojan tietämättömyyttä. Hän antoi aapisen, jossa oli suuri kukko viimeisellä sivulla, vaan kuvakirjan sijaan antoi hän Uuden Testamentin ja kaupantekiäisiksi suuren kuvapaperin, joka Johanneksen mielestä oli enemmän arvoinen kuin kaikki kirjat yhteensä kirjakaupassa.
Kirjat toisessa kädessä ja toisessa pienet rahat, jotka hän oli takaisin saanut kauppaa tehdessään, lähti Johannes iloisesti ulos. Mutta kun hän portaalle tuli ja kyykistyi ottamaan nisuleipää ja nukkea, ei niitä enää ollut. Hän katseli kummastellen ympärillensä; mutta kun ei niitä näkynyt, ymmärsi hän vihdoin, että ne olivat varastetut.
Ja nyt rupesi hän katkerasti itkemään.
Kirjakauppias koetti lohduttaa häntä, mutta nisuleipä ei lähtenyt
Johanneksen mielestä. Katkerasti itkien tuli hän kotia.
Että äiti torui poikaa, on luonnollista, semmenkin kun hän takaisin tulleista rahoista tädin avulla ymmärsi, että poika oli saanut kokonaisen riksin. Äiti oli tosin jumalinen ihminen, mutta ennen hän olisi pannut riksin luonnolliseen ruokaan kuin kirjoihin. Sitä paitsi olisi hänen mielestänsä vanha aapinen kyllä kelvannut Johannekselle. Uuden Testamentin otti hän kumminkin varovasti talteen; semmoinen oli tosin Metsämaassa, mutta niin likainen ja rikkinäinen, ettei sillä enää mitään virkaa ollut.
Kun Johannes seuraavana päivänä lähti majuri —sen luo, käski äiti hänen kohta tulla kotia ja tuoda muassaan kaikki, mitä majuri tahi Maria antaisi. Mutta jos Johanneksen onni eilen oli ollut odottamaton, niin oli se nyt odotettuna mennyt. Majurin taloon tultuansa sai hän kuulla sekä isännän että neidin lähteneen vieraisille. Johannes sai pahoilla mielin palata äitinsä luo, joka toivoi Johanneksen tuovan tiesi mitä.
IV.
Siemen kylvetään.
Tuli tuo odotettu aika, jona pelto tarjousi leikattavaksi. Kesä oli kulunut, ja kauniimpia oli se ollut. Metsämaan töllissä riippui seinällä kirveen vieressä uusi sirppi, ja Jaakko silmäili sitä ilolla. Huomispäivänä leikataan jyvärikas, vaikka vähäinen pelto. Halla tuskin pystyisi jyvään enää, sillä jyvä on valmis. Mutta hallaa ei näkynyt tulevankaan, sillä ilma oli kaunis ja lämmin ja taivas yleensä pilvessä.