«Ole vaiti, heittiö, ja syö! Olet itse tunnustanut, että minä vastaan kymmentä Leenaa«. —
«Ha, haa!« —
«Älä naura! Vai jo olet unhottanut miten viime syksynä pelastin sinun Antintalon jyväaitasta, jossa minutta olisit saanut jauholaarissa odottaa aamua ja kiinitulemistasi niinkuin kala verkossa«. —
«Niin! Mutta kuka sanoi, kun olin katon repinyt: heittäydy alas! — kuka, häh!«
«No, mitä turhia nyt puhumme! — Sano mitä nyt aiot tehdä!«
«Kostaa, jos vaan olisin varma siitä, että tämä paikka on turvallinen«.« —
«Ja lupaatko oman henkesikin vaaralla auttaa minua, jos minä nyt autan sinua?«
«Senhän olet kuullut tuhansia kertoja, sorkkaluu, vai pitäisikö minun taasen vannoa?«
«No, no! Minä uskon sinua, minä autan sinua, sinä sitten minua. Mutta jos petät, niin! Sinä tunnet jo Katrin!« — —
«Tunnen. Sinä olet pirua pahempi, sen olen nähnyt, vaikka leppyinen olet olevinasi«.