Klaus loi hymyillen silmänsä majuriin. «Neiti Marialla on tuossa asiassa, josta äsken puhuimme, samat ajatukset kuin teillä«.
«Mutta minä tahdon näyttää, ettei minulla ole semmoisia ajatuksia, jotka kieltäisivät Marian ystävää tanssimasta Marian syntymäpäivänä. Mene, Maria, ja sano Annalle, että hän tulee tänne«.
«Älkää, isä, häntä pakoittako, hän ei tulisi kumminkaan; ja nyt, isä, menkää hänestä huolimatta vierastenne tykö, ne kaipaavat teitä«.
Sanaa sanomatta meni majuri. Maria oli komentosanan sanonut; majuri ei ymmärtänyt, miten kukaan saattaisi sanoa tällaista sanaa vastaan.
Klaus ja Maria istuvat taasen kahden. He jatkavat taasen puhetta, joka jo ennen vierasten tuloa on alkanut.
«Se on siis varma päätöksenne! Minä en voi sitä estää, vaan sanon suoraan, ettette kiellollanne minua onnelliseksi tee«.
«Älkää luulko minua itsekkäiseksi«, vastasi Maria kokonaan toisella äänellä kuin äsken kreiville; «minä en saata enää sitoa sydäntäni keneenkään. Johannes sai sen, sai kokonaan, ja Johanneksen on se kuolemaan saakka. Minä tekisin väärin teille, jos minä ottaisin teidän nimenne; minä tekisin väärin omalle sydämelleni, ja minä tekisin väärin Johannekselle, joka siinä elämässä, missä hän nyt on, saattaa minulta vaatia, että palkitakseni mitä rikoin minä häntä muistaen elän ja kuolen. Vaan ystävättären rakkauden minä annan teille koko sydämestäni; minä en valehtele, kun sanon teitä ystävänä rakastaneeni aina. Vaan Anna sopii teille; Annan kanssa te eläisitte onnellisena, ja minä luulen, että Annaa odottaisi sama onni teidän sivullanne«.
Klaus huokasi syvään. «Olkoon sitten niin!« sanoi hän surullisesti. «Annaa minä kunnioitan, kunnioitan suuresti, vaan yksin teitä minä rakastan. Olkoon niin kuin tahdotte; minä olen asiani sanonut, te olette vastannut. Me olemme, minä uskon sen, molemmat puhuneet sydämemme pohjasta. Mitä muuta sitten, kuin jättää tämä asia sillensä«.
«Kiitoksia näistä sanoistanne! Vaan minä tiesin jo edeltäpäin teidän niin vastaavan. — No, Anna…!«
«Älkää Annasta puhuko! — Vaan muistoksi minulle tästä illasta nimittäkää minua, niinkuin te muitakin ystäviänne nimitätte, sinuksi!«