»No, katso kirjaan!« huusi äiti ja käänsi tukasta Johanneksen kasvot kirjaa kohden.
«Joka olet taivaissa«.
«Joka olet taivaissa« — kertoi Johannes; mutta nyt oli vähäinen mato sattunut konttaamaan kannen ja kukkolehden välistä ylös, eikä Johannes saattanut olla sitä katselematta.
«Pyhitetty olkoon«, sanoi äiti.
«Pyhitetty olkoon«, kertoi Johannes; mutta nyt tuli veli Jaakko tupaan tuoden suuren ahvenen, joka oli tarttunut hänen onkeensa. Johanneksen silmät kääntyivät ahveneen, joka vielä kimpuroitsi ongessa, ja hänen piti nyt ajatella kävikö ahven raukan suupieluksiin kipeästi tuossa riippuessa.
«Sinun nimesi«, luki äiti.
Nyt sattui Jaakko yskimään, niin ettei Johannes kuullut oikein äitinsä sanoja.
«Mitä?« kysyi hän.
«Sinun nimesi«, kertoi äiti.
«Nimesi«, sanoi poika.