Ja kolkuttaja totteli käskyä. Hän tuli.

Katri seisoi kreivin edessä.

Kreivi hämmästyi. Hän oli vetäynyt takaisin. Hän odotti Katrin sanovan jotakin; mutta Katri ei sanonut muuta kuin:

«Kuule!«

Hellmannin piika, joka talia keitti, istui leipomahuoneen portaalla, kutoi ja lauloi:

«On minullakin kulta, vaan
Ei tiedä siitä hän.
Sen kullan, jos sen kerran saan,
Kuin olen iloinen!«

Laulu vaikutti kummallisesti kreiviin.

«Nyt, kreivi! Olette kuullut! Muistatteko vielä Katria? Muistatteko sanoja, jotka taivas ja maa kuuli?«

«Mitä sinä täällä teet? Eikö lapsesi surma minua päästä ajattelemattomasta valastani?«

Naisen silmät iskivät tulta.