«Lapseni surma!« kertoi hän. — «Niin, surmattu on lapsi; vaan ken oli hänen surmaajansa?«
«Kuule, Katri!« sanoi kreivi leppeästi. «Ole viisas! Mitä kerran on tapahtunut, se on tapahtunut. Siihen emme enää voi mitään. Sano, paljonko tahdot, ja minä olen valmis maksamaan«.
Katri astui askeleen kreiviä lähemmäksi. Verisellä kädellään pyyhki hän kasvoiltaan hivukset. —
«Rahaako?« huusi hän. «Rahaa! Sinä tarjoot minulle rahaa!«
«Niin!« sanoi kreivi, joka ei ymmärtänyt Katrin sanoja.
«Ja minäkö olisin rahasta surmannut lapseni?« huusi hän kimeästi ja surkeasti.
«No, mutta mitä sinä tahdot; ymmärtänethän, että minulla on muuta tehtävätä kuin tässä jutella sinun kanssasi. — Sano, mitä sinä tahdot!«
«Ja sitäkö kysyy kreivi G. Katrilta? Mitä hän tahtoo, hän, joka kahdeksatta vuotta on kärsinyt enemmän kuin tuomittu helvetissä!«
Kreivi pelästyi. Katrin ääni oli hänen ytimiinsä saakka tunkeunut.
Kreivi silmäili häntä tarkemmin. Pirullinen ilo loisti Katrin silmissä.
«No, mutta Jumalan nimeen, mitä sinä tahdot?« huusi kreivi, vetäytyen vielä etemmäs Katrin tyköä.