«Sammutettakoon!« sanoi raatimies kun sai kuulla Aningaisten mäellä saakka vaaran olevan. —

Majuri —s makasi liikkumatta sairasvuoteellaan. Hän puhui väliin muutamia sanoja; hän oli tajullansa.

«Eikö jo Klaus tule?« kysyi hän aina väliin.

«Ei vielä«, vastasi Maria huoaten, ja hänen kyyneleensä valuivat alas majurin kädelle.

«Älä itke!« sanoi majuri silloin.

Lääkäri ja Anna sekoittivat rohtoja lähimmäisessä huoneessa. «Mitä luulette?« kysyi Anna, jonka silmät myös olivat kyynelistä punaiset.

«Että majuri on kuollut ennen aamun koittoa«.

Silloin rupesi kello olemaan 9 paikoilla, ja nyt kuului huuto kadulta:

«Valkea on irti«.

Sen sanoman kuulivat kaikki, majurikin. «Missä?« kysyivät he kaikki yhtaikaa.