* * * * *
Seuraavana päivänä, kun isä, Jaakko veli ja Kaisa sisar menivät pellolle, jäi Johannes, joka ei vielä ollut leppynyt, äidin kanssa tupaan. — Lukuhetki lähestyi, mutta äiti oli niin kovassa päänkivussa, ettei jaksanut. Hän makasi, ja Johannes istui nyrpeänä takalla.
«Tule tänne!« sanoi äiti.
Johannes ei liikkunut.
«Kuulitko, tule tänne!« kertoi äiti.
«Kuulin!« vastasi Johannes, mutta jäi istumaan.
«Tule tänne, minä puhun sinulle sadun«.
Ei vaikutusta äidin sanoilla.
«Jumala siunatkoon, mikä sinustakin tullee! Noin pahasisuista lasta en ole tässä maailmassa nähnyt!« Ja äiti itki, kuitenkin enemmän päänkivun kuin pojan uppiniskaisuuden tähden.
Katso kummaa!