Katso! Itää kohden kääntyy kirkas lieska, itäänpäin tupruaa savu.
Kun Turku herää tuhasta, on nuori kaupunki Suomen lahden rannalla vienyt sen kruunun; kun se herää, ei ole se enää Suomen ensimäinen kaupunki!
Vaan palatkaamme sankarimme luo! —
Klaus on väsyneenä heittäynyt lepäämään yhä katsellen tulta. Tuollaisia vasta lausuttuja ajatuksia ei tosin liiku hänen aivoissaan, mutta kumminkin saa leimuava tulimeri hänen mielikuvituksensa liikkeelle. «Noin katoovat minunkin nuoruuteni ihanat unelmat«, ajattelee hän. «Minun toiveeni ovat nousseet korkealle, ovat olleet mahtavat; ne haihtuvat ilmaan kuin mahtava savu; ja kun savu on haihtunut, mitä on jälellä! Tuhkaa vaan!«
Ihmisten huudot ja melske hänen ympärillään eivät häirinneet hänen mielikuvituksensa juoksua, sillä ihmiset olivat hänelle outoja. Mutta nyt, nyt kuulee hän tutun äänen. Keskellä itkua ja valitusta täytyy hänen naurahtaa.
«Hi.. hi.. hi.. hoo! Jumalan kiitos, että sain arkkuni pelastetuksi! Ei hätää!«
Klaus nousi ylös. Hän oli tuntenut naurusta raatimiehen. Vaan raatimiestä eivät hänen silmänsä kauan katselleet; ne olivat nähneet jotakin oudompaa…
Vähäisen pensaan suojassa, suuren kalukasan takana näkee hän valkean loisteessa ihmisen, jonka muoto oli hänelle tuttu, vaikkei hän muistanut, missä ja milloin hän ennen oli hänet nähnyt. Kummallinen tunne heräsi hänen sydämessään; aavistus sanoi hänelle, ettei tämä mies hänen ystävänsä ole. — Tämä tuntematon seisoi nojaten erästä arkkua vastaan, ja hänen silmänsä katselivat maahan, esineesen, jota Klaus ei voinut nähdä. —
Paroonin mieli muuttui; hän ei itse tietänyt miksi. Hän koetti tirkistellä arkun taakse, nähdäksensä, keitä sen suojassa kätkeysi, vaan hän ei voinut. Arkku oli korkea. Taasen luo hän silmänsä tuohon mieheen, ja yhä selvemmin muistaa hän nähneensä hänet ennen — ja kumminkin on mies pukeutunut ulkomaalaisen pukuun — vaan missä, sitä ei Klaus muista.
Silloin kuulee hän äänen, joka saa hänet unhottamaan vieraan, äänen arkun takaa, Marian äänen. Paroonin sydän tykyttää kovemmasti; hänen mielensä muuttuu iloiseksi. —