«En suinkaan tiedä«, vastasi vähäinen, kahdentoista vuotinen poika, joka väen puhuessa oli renkituvasta heidän luoksensa tullut. «Vastahan minut eilen illalla tänne kutsuttiin«.
«Noh! Ei enää joutavia, olkoon kuka hyvänsä, nyt väki riiheen!« lausui ukko. «Olemme jo turhilla puheillamme kuluttaneet hukkaan paljon aikaa«.
Vaan väki ei totellut isäntärengin käskyä.
Talolan vaari tuli portaita alas, ja kaikki tahtoivat häneltä tietoja.
Vaan he saivat niitä, ennenkuin vaari ennätti heidän luokseen tulla.
«Tule tänne Sakku!« huusi parooni. «Tule tänne setääsi tervehtimään!«
Sakku juoksi paroonin luo, ja Miina arveli ivallisesti nauraen ukolle:
«Kas nyt, oliko minulla oikein; kuka on nyt ulkomaalainen?«
«Ole vaiti, en usko sittenkään! Enkö minä maisteri Johannesta muistaisi!« ärjäsi ukko. «Mitä tuo meihin koskee; työhön nyt!«
«Näette nyt itse«, vastasi Miina, kun vieras lempeästi syleili poikaa.
«Tuota ei hän tekisi, ellei Sakku olisi hänen sukulaisensa«.
«Ole vaiti, lipokieli!« lausui ukko. Hän kehoitti työhön, mutta jäi seisomaan yhtä uteliaana kuin muutkin.