Johannes sattui silmäilemään kirjojansa. Hän näki muiden alla erään kirjan. «Mikä tuo kirja on?« sanoi hän, nousi, otti sen esiin ja näki majurin rahoilla muinoin ostetun Uuden Testamentin.
Lapsuuden aika vilahti Johanneksen mieleen. Kirkonkellot soivat juuri nyt yhteen. Johannes tunsi halun mennä Herran huoneeseen. Hän silmäili kirjaansa, jota hän aamulla oli lukenut, laski sen kiinni, otti sarkatakin yllensä — ja meni.
«Meneekö herra maisteri kirkkoon?« kysyi majuri Johanneksen mennessä puutarhan ohitse.
«Menen«, vastasi Johannes. Nyt tervehti hän Mariaa nostaen lakkiansa.
«Ihmeellinen ihminen!« sanoi majuri ja silmäili menevää.
«Hän on onneton!« sanoi Maria suruisesti.
Vaan Johannes kulki kirkkoon. Hänen mielensä katkeruutta ei voinut kaunis, kesäinen aamuaurinko poistaa.
Hän tuli kirkkoon; hän kuunteli tarkasti kuin yliopistossa luennoita, vaan mitä hän kuuli, se ei tyydyttänyt häntä. «Töllin lapsi!« ajatteli hän, «sinulle ovat nuo sanat sanotut, sinulle ovat ne paikallansa, mutta ei viisaustieteen tutkialle, sillä ne nojauvat luonnolle, järjelle ymmärtämättömiin». Hän näki jaettavan Herran ehtoollista; hän hymyili. «Kaunis juhlameno!« sanoi hän itsekseen.
Jos olisi Johannes elänyt toisessa aikakaudessa, olisivat kentiesi hänen ajatuksensa kääntyneet toisaalle hänen tullessaan yliopistoon. Mutta ulkoakaan ei saanut hänen levoton sydämensä muuta kuin yllytystä rauhattomuuteen. Ei ollut kumma, että hänen uskonsa Jumalaan oli horjuvainen. — Niin oli laita oppineimpainkin, ja kuten ajan oppineemmat, siten heidän oppilaansa aina yhä enemmän erosivat kansan uskonnosta, vaikka he ylipäänsä teeskentelivät sitä noudattavansa. Tämä aikakausi onkin tunnettava juuri siitä uskonnon harhauksesta, joka muutamia vuosikymmeniä ennen oli Ranskanmaalla julkisesti kumonnut kristinuskon ja Kaikkivaltiaan istuimelle nostanut ihmisjärjen. Tuo uskonto, joka ulkomailla kansaankin leveni, tunkeusi vähitellen meidänkin kaukaiseen maahamme, vaikka se täällä ainoastaan sivistyneissä vaikutti — ja salaisesti.
Mutta palatkaamme takasin Johannekseen.