En tiedä, miksi tunnuin hänestä vastenmieliseltä jo ensi katsaukselta, mutta luultavasti olin hänen mielestään vielä liian nuori käsillä olevaan tehtävään. Minulla puolestani, ainakin mitä näöstä voi päättää, oli hyvät syyt vastenmielisyyteeni häntä kohtaan, sillä hän oli epäilemättä roistomaisimman näköinen itämaalainen, mitä milloinkaan olin nähnyt, vaikka perämiehen sanojen mukaan meillä oli jo suurenmoinen kokoelma sellaisia laivassa.

Ensiksikin oli hän menettänyt toisen silmänsä luultavasti miekan iskusta, ja huonosti parantunut haava, jotka oli sen muistona, antoi niin veitikkamaisen ilmeen hänen kasvoilleen kuin olisi hän alituisesti iskenyt silmää pahaaennustavasti. Hänen niskapiiskansa oli varmaankin sitten myöhemmin leikattu poikki, sillä hänen kalottinsa alta pisti vain esiin muutamia takkuisia hiustupsuja eikä siihen kiinnitetty pitkä palmikko ollut nähtävästi hänen omansa. Koko hänen ulkomuotonsa ilmaisi sitäpaitsi hyvin huonoa luonnetta, sillä tutustuminen lain peloittaviin kouriin kuvastui siitä selvästi, ja sitäpaitsi oli hänen hartioissaan ja selässään kyttyröitä, jotka viittasivat toisenlaisiin rangaistuksiin.

Hänen pukunsa oli aivan tavallinen kulin puku, ja puheessaan käytti hän tuon saman ihmisluokan huonoa englannin kieltä, mutta hänen äänensä ja käytöksensä olivat hyvän kasvatuksen saaneen sivistyneen miehen — miellyttävät, viehkeät ja hyvin kohteliaat.

"Oletteko", hän kumarsi, "tuon pienen kuunarin, Annabel Leen, perämies?"

"Olen", vastasin lyhyesti.

"Tahdotteko olla niin hyvä ja viedä pienen ilmoituksen kapteenillenne?"

"Kyllä", vastasin jälleen. Tiesin kumminkin silmieni ilmaisseen mielenkiintoa ja hämmästystä, koska hänen muotonsa synkistyi paheksuvasti.

"Olette vielä niin nuori, ettette voi pitää suutanne kiinni."

"Tiedän milloin puhun ja milloin olen vaiti", sanoin vihaisesti. "Ilmaiskaa minulle asianne, niin ilmoitan sen suoraan kapteenille. Ettekö ymmärrä?" kysyin, sillä en tiennyt, johtuiko hänen jatkuva epäröimisensä sanojen ymmärryksen puutteesta vai epäluottamuksesta minua kohtaan. "Vien ilmoituksenne suoraan kapteenille, ilmaisematta sitä kenellekään muulle", toistin vielä kerran.

"Ymmärrän", sanoi hän omituisesti hymyillen ja kohauttaen olkapäitään.
"Kapteeni on varmaankin lähettänyt teidät tänne kuulemaan ilmoitustani?"