Kierrettyäni nurkan voin hämärästi erottaa muutamia yhdessä kasassa kieriskeleviä olentoja, mutta tultuani lähemmäksi huomasin siinä olevan noin puoli tusinaa turbaanipäisiä malaijeja, joista eräs oli pitkänään maassa toisen seisoessa kahareisin hänen päällään nähtävästi puolustaen häntä ja muitten koettaessa hurjasti pistellä heitä tikareillaan. He pitivät pahempaa elämää kuin milloinkaan olin kuullut malaijien tapellessaan saavan aikaan — tarkoitan kaupungissa, jossa viranomaiset ovat kieltäneet katutaistelut. Mielestäni aiheuttivat tuon melun kumminkin vain nuo neljä ahdistajaa eivätkä nuo pari puolustajaa, jotka vaitiollen näyttivät vain tappelevan henkensä puolesta.
Koettaessani sivuuttaa heidät huusi kumminkin maassa makaava nopeasti: "Tuan, tule auttamaan!" jolloin huutajan äänestä tunsin hänet laivatoverikseni Kasimiksi. Vai hän siinä olikin, ja epäilemättä oli hän juuri kostotoimenpiteissään saanutkin aikaan tuon kahakan, vaikka näyttikin siltä kuin tässä erityisessä tapauksessa osat olisivat kokonaan vaihtuneet.
Tehtäväni ei kumminkaan ollut nyt tuomita, kumpi oli oikeassa, kumpi väärässä. Kasim kuului miehistöömme, ollen muutamissa suhteissa ystävänikin, ja oli nyt joutunut hyvin hankalaan asemaan. Senvuoksi tartuinkin juuri äskettäin ostamaani veitseen ja syöksyin joukkoon päästäen varmasti yhtä hurjan ja äänekkään sotahuudon kuin nuo toisetkin.
Kuultuaan sen hajautuvat viholliset hieman, kuten olin toivonutkin. Hyökkäsin lähimmän miehen kimppuun ja paiskasin toisen menemään kaikin voimin. Muudan heistä, en tiedä kuka, sillä en silloin vielä tiennyt olevani haavoitettu, löi takaisin viiltäen poskeni pahasti, mutta taisteluinto oli heissä sammunut, ja arvattavasti luulivat he minulla olevan tovereitakin. Kaikissa tapauksissa he pakenivat huudellen mennessään ja koettaen siten, kuten sitten jälkeenpäin huomasin, lähettää patrullin niskaamme, sillä en ennättänyt muuta kuin nostaa Kasimin maasta ja silmätä hänen haavojaan, kun huomasin sotamiesosaston ympäröineen meidät, ja eräs lihava luutnantti selitti espanjan kielellä meidät vangituiksi, koska olimme tapelleet kadulla.
No niin, sitä emme voineet kieltääkään, eivätkä he voineet tahi sitten eivät tahtoneet ymmärtää selityksiäni, että olin sekautunut asiaan puolustaakseni erästä miestämme. Ajatellessani sanomaa, joka minun oli toimitettava kapteenille heti, yritin pakoon, mutta lyönti miekanlappeesta palautti minut jälleen järkiini ja minun oli seurattava heitä hiljaa ja katkerin mielin vankilaan.
Koska en ollut milloinkaan ennen ollut vankilassa, tuntui tämä ensimmäinen tutustumiseni siihen hyvin vastenmieliseltä, semminkin kun sanoma poltti aivojani ja olin juuri huomannut haavani. Tilanne tuntui minusta perin sietämättömältä, sillä en tyhjän vuoksi ole tulinen walesilainen. Tietysti oli minun suunnattava vihani jotakin kohtaan, ja haukuttuani tarpeeksi oven toisella puolella olevaa tyhmää ja puhettani ehkä aivan ymmärtämätöntä vahtia käännyin Kasimin puoleen, joka sitoi omiaan ja ystävänsä haavoja ja kiroili kovaa onneaan, joka oli auttanut vihollisen pakoon hänen kostoltaan.
Lausuin hänelle mielipiteeni hänen kostostaan vihaisesti ja säästelemättä sanoja. "Ja tämän mielettömyytesi johdosta on meidät nyt teljetty tällaiseen likaiseen ja mitättömään koppiin, joka on liian kurja englantilaisille sioillekin, sen sijaan että meidän pitäisi olla töissämme Annabel Leessä, jonne meitä juuri kiihkeästi odotetaan!" lisäsin raivoissani. "Kauniiseen loukkuun olet sinä nyt saattanut sekä itsesi että minut."
Hän kuunteli moitteitani hämmästyttävän nöyrästi. "Olen pahoillani, tuan. Tämä paikka ei todellakaan sovi valkoiselle miehelle, mutta en voi sitä todellakaan nyt auttaa. Tällä kertaa en hakenut vihollistani, vaan hän ystävineen väijyi minua, tahi jotakin toista, en tiedä varmasti. Tiedän ainoastaan, että kun Abdulrahman, tämä ystäväni, ja minä, kiersimme kulman, huusi joku heistä, ei Muhamed Asim Tubay, viholliseni, vaikka hänkin oli siellä: 'Täällä on eräs Annabel Leestä', jolloin he hyökkäsivät muitta mutkitta kimppuumme. Taistelimme henkemme puolesta emmekä kostaaksemme. Olin jo kaatunut muutaman iskusta ja minut olisi tapettu, ellet olisi tullut avukseni."
Tämä hämmästytti minua. "Mikä syy heillä oli hyökätä jonkun Annabel
Leen miehen kimppuun?"
"Kukapa sen tietää, tuan? En minä ainakaan."