Minulle sanottiin, että kun otettiin huomioon kaikki asianhaarat, voin pitää itseäni hyvin onnellisena, että olin päässyt vapaaksi niin helposti.. Voin todellakin huomata, että sekä kapteeni että nuo molemmat herrasmiehet olivat hyvin hämmästyneet viranomaisten lempeydestä. Ja mitä noihin molempiin malaijeihin tulee, oli heidän vapauttamisensa vielä hämmästyttävämpi, sillä vaikka Kasim olikin ylpeästi maininnut, että hän oli syntynyt jossakin Sumatralla, ja vielä lisännyt, että tämä oli hänen ensimmäinen käyntinsä Filippiineillä, olisi hänen murteensa oikeastaan pitänyt ilmaista hänet, vaikka hän valehtelikin niin taitavasti ja sujuvasti kuin ainoastaan hyvin kasvatettu malaiji kykenee. Abduirahmanilla taasen, tuolla hänen ystävällään, sattui olemaan taskussaan oleskelulupa, jossa hänen sanottiin olevan kotoisin Palawanista ja oleskelevan nykyään vain satunnaisesti Manillassa kauppa-asioissa. Palawanin muhamettilaiset malaijit ovat hurjimpia saariston lannistumattomista alkuasukkaista. Sulu-saarilta, jossa ikuinen sota vallitsee alkuasukkaiden ja heidän espanjalaisten vartijainsa välillä, kotoisin olevain omituisten siirtolaisten kauppaa pohjoisten saarien asukkaiden kanssa on aina ennenkin seurattu epäluuloisin katsein, saati sitten nyt, jolloin jokainen mies voi olla vakoilija, joka vain tarkastaa, eikö Luzonin kapina ja uhkaava sota Amerikan kanssa vihdoin suo hyvää tilaisuutta eteläisillekin saarille nousta kapinaan. Kaikki tämä olisi ollut tarpeeksi pätevä syy jokaiselle espanjalaiselle tuomioistuimelle lähettää nämä molemmat malaijit johonkin pieneen joko oikeaan tahi luuloteltuun kapinallisjoukkoon, jonka mestaus soiton kaikuessa Lunetalla, kaupungin enimmän käytetyllä kävelypaikalla, lisäisi sinne kokoontuneen ylhäisen ja arvokkaan yleisön huvia.
Niin, olimme päässeet vapaiksi menettämättä sen enempää kuin muutamia vaikeasti hankittavia aseita, joista Kasimin tiesin sydämessään kaipaavan tuota pientä käärmemäistä tikaria, jota hän sanoi "kostonpuukoksi", vähän rahaa ja muistikirjani.
Olin tietysti innokas kertomaan kaiken kapteenille ja hän yhtä innokas kuulemaan. Hän kielsi kumminkin minua merkillä sanomasta mitään juuri silloin, ja kiitettyämme sopivin sanoin konsulaatin virkamiehiä pääsimme melkein vaitiollen laivaamme, jonne Kasim ystävineen meitä myöskin seurasi. Mutta niin pian kuin olimme päässeet kajuuttaan ja sulkeneet oven, kerroin kaikki, mitä oli tapahtunut, mitä tiesin ja paljon sellaista, jonka vain arvasin, kapteenin kuunnellessa ajattelevin ilmein ja perämiehen muristessa silloin tällöin jotakin. Muistikirjani menettäminen järkytti heitä molempia hieman pannen perämiehen huomauttamaan, että olin nuori tyhmeliini.
"Tuki suusi!" sanoi kapteeni tyynesti. "Kuinka poika olisi voinut sen arvata? Luullakseni on minun pääasiassa syytettävä tästä itseäni, koska en kertonut hänelle, mihin tarkoitukseen häntä käytimme, ja varoittanut häntä suoraan, että häntä varmasti vakoiltiin. Kuulehan, poikaseni, en menetellyt niin senvuoksi, etten olisi luottanut sinuun, vaan siksi, että olet vielä poikanen ja kokematon toimimaan. Jos olisit tiennyt, että sinun oli odotettava erästä sanomaa, olisit tuskin voinut olla tiedustelematta sitä, ja se varmaankin olisi kiinnittänyt huomion sinuun. Olin melkein aivan varma, että nuoruutesi ja tietämättömyytesi pettäisivät kaikki vakoilijat, joita mahdollisesti olisi läheisyydessä, mutta jos otaksumisesi on oikea, että nuo miehet seurasivat sinua ja että tuo Kasimia vastaan tehty hyökkäys olikin aiottu sinulle, vaikka se ei onnistunutkaan hänen ja hänen vihollisensa riidan vuoksi, on suunnitelmani mennyt myttyyn. En kumminkaan käsitä, miten tuo ainoa sana voisi ilmaista heille mitään."
"Mitä tuo sanoma tarkoittaa, kapteeni?"
"En tiedä. Viimeiset B:ssä saamani ohjeet olivat jo tarpeeksi salaperäiset: 'Purjehtikaa Manillaan odottamaan niitä viittäkolmatta!' sanottiin siinä vain. Saamme sen kumminkin tietää tänä iltana, luullakseni. Noiden 'viidenkolmatta' täytyy kumminkin olla oikeita kultapaloja, jos ne ovat niin arvokkaat kapinallisille, että he niiden vuoksi ovat panneet laivassamme olevan lastin vaaralle alttiiksi tuomalla sen tänne. Toivokaamme kuitenkin että saamme sen turvallisesti pois täältä. Ilmoitukseni sisältää kummikin purjehdusmääräyksen. Tuli papereita tai ei — luullakseni emme saa sellaisia — lähdemme illalla, Amos."
"Entä matkustajat?"
Kapteeni irvisti. "Ne tulevat laivaamme telakan luota. Luulen kohtaavamme ne lahdella illalla pimeän tultua."
Perämiehen murahdus ilmaisi hämärästi hänen mielipiteensä odotetusta lisäyksestä kuunarin miehistöön. Kuten lordi Burleigh'n nyökkäys oli sekin hyvin sisällysrikas. Sitten antoi kapteeni hänelle lopulliset määräyksensä laittaa kaikki valmiiksi lähtöä varten ja käski hänen karttaa kaikkea turhaa hälinää ja hämminkiä laivassa,, Raa'at hinattiin paikoilleen ja purjeet kiinnitettiin, mutta ainoastaan "harjoituksen vuoksi"; kaikki laiturilla olevat meille varatut tavarat, joita ei ollutkaan paljon, tuotiin laivaan sillä aikaa kuin kapteeni oli maissa koettaakseen, kuten hän sanoi, "puhaltaa hieman sumua viranomaisten ja muiden asiallisten silmiin". Jos maatuuli vain puhaltaisi tasaisesti tänä iltana, toivoimme pääsevämme kunnollisesti lähtemään, sillä tässä "mananan" (huomiseksi lykkäämisen) maassa eivät viranomaiset pitäneet kiirettä eivätkä siis luultavasti ehtisi ryhtyä mihinkään meidänkään vuoksemme. Jos joku olisi sattunut kysymään, milloin matkustamme, olimme päättäneet vastata: "Ensi viikolla."
"Tänään ei saa päästää ketään maihin", sanoi kapteeni lähtiessään.