"Eipä tietenkään", vastasi perämies sellaisin ilmein, ettei se tiennyt hyvää kenellekään miehellemme, joka vain uskaltaisi pyytää sitä..
Tultuamme kannelle huomasimme heti Kasimin ystävineen tyynesti odottamassa saadakseen puhutella kapteenia.
"Mitä asiaa sinulla on?" kysyi kapteeni lyhyesti.
"Tämä mies, hyvin hyvä mies, tuan, haluaa jäädä laivaan", alkoi Kasim murteellisella englannin kielellään, mutta nähtyään minut rupesi hän puhumaan omaa murrettaan, jota ei kukaan muu laivassa oleva valkoinen mies kuin minä voinut ymmärtää. "Ole niin ystävällinen, tuan, ja sano kapteenille, että Abdulrahman on hyvä merimies, melkein yhtä hyvä kuin minäkin", sanoi hän anteeksi annettavalla turhamaisuudella. "Hän tulee palvelemaan kapteenia uskollisesti ja hyvin, jos hän vain saa jäädä laivaan, Hän ei halua mitään palkkaa, ainoastaan valkoisten miesten suojaa, sillä viimeöisen tapahtuman jälkeen ei Manilla ole mikään terveellinen oleskelupaikka hänelle."
Käännettyäni Kasimin pyynnön purskahti perämies kaikuvaan nauruun. "Toinen täydellinen merirosvo luullakseni! Minkähänlainen seuraava onkaan?"
Mutta kapteeni katsoi miettiväisesti tuohon harvasanaiseen mieheen, joka tuijotti häneen takaisin todellisin malaijilaisin välinpitämättömyyksin, ikäänkuin hänen ystävänsä kiihkeä pyyntö ei olisi häneen ollenkaan koskenutkaan.
"No olkoon", sanoi kapteeni vihdoin. "Hän saa jäädä laivaan ja minä maksan hänelle saman palkan kuin Pitkänmatkan Jussille ja noille muille."
"Mitä?" huudahti Livingston hyvin levottomasti alkaen tehdä huomautuksiaan matalin äänin.
"Etkö osaa antaa arvoa vapaaehtoisille, Amos? Mutta minäpä osaan. Meillä on sellainen työ edessämme, joka vaatii uskollisuutta kaikilta miehiltämme, ja tästä parista voimme olla kaikissa tapauksissa aivan varmat."
Ainoastaan Abdulrahmanin suun hermostuneet liikkeet ilmaisivat; että hän oli hieman liikutettu, sillä hänen kiitoksensa oli tyyni ja sovinnainen. Kasim katsahti minuun kumminkin niin, että tiesin kapteenin olleen oikeassa. Hän voi nyt olla aivan varma näistä miehistä, mutta olisi ollut heidän luonteensa ja tapojensa vastaista, jos he olisivat lausuneet sen monin sanoin. Tervehdittyään nöyrästi poistuivat he keulaan päin.