Aamun kuluessa lähestyi Kasim minua sanoen joitakin sanoja kiitokseksi ja lisäten luottavaisesti: "Tulen varoittamaan sinua, tuan. Pitäkää Chinin hommia silmällä."
Hän hiipi pois, ennenkuin ennätin kysyä mitään, mutta ymmärsin tuollaisen vihjauksen arvon ja varoitin perämiestä sellaisin seurauksin, että kokki sai olla ahkerasti toimessa koko päivän.
Iltapäivällä tuli luoksemme hyvin unisen näköinen tullivirkamies, jonka kysymyksiin perämies vastasi lyhyesti ja happamesti. Aioimme purjehtia ensi viikolla eikä meillä ollut laivassa muita kuin oma väkemme. Kun kapteeni tuli laivaan luullen maissa ollessaan tyynnyttäneensä viranomaisten uteliaisuuden, annoimme laivamme kuin sattumalta ajautua muutaman kaapelinmitan etemmäksi niin, että se joutui erään englantilaisen höyrylaivan ja muutaman saksalaisen prikin väliin, mutta kumminkin niin kauaksi niistä molemmista, etteivät laivassamme tehdyt varovaiset työt voineet herättää naapuriemme huomiota, eikä niitä voitu huomata rannaltakaan, koska nuo molemmat laivat estivät sen.
"Sitäpaitsi", huomautti kapteeni, "eivät he uskalla ampua meitä tänä iltana senvuoksi, etteivät he halua suututtaa paria ystävällistä valtaa, ja me olemme jo kaukana, ennenkuin he voivat koettaakaan. Toivon ainoastaan, ettei tuo tykkivene osaa odottaa meitä Cavitén edustalla."
Yö oli kirkas, vaikkakin pimeä, ja maatuuli puhalsi niin tasaisesti, että se oli hyvin suotuisa aikeillemme. Ensimmäinen vahtivuoro oli minun ja olin valinnut miehikseni Kasimin, Abdulrahmanin ja erään kanaka-pojan, joka ei osannut puhua espanjan kieltä eikä mitään malaijilaismurrettakaan. Juuri ennen keskiyötä kuulin käärittyjen airojen hiljaista loiskinaa ja tuijottaessani kiinteästi laidan yli pimeyteen huomasin suuren nähtävästi miehiä aivan täynnä olevan veneen ilmestyvän saksalaisen prikin perän takaa sen unisen vahdin sitä huomaamatta. Kun vene tuli lähemmäksi, huusin sille hiljaa, jolloin minulle vastattiin myöskin hiljaa tagalogin kielellä: "Annabel Lee, olemme tulossa laivaan."
"Odottakaa hieman", sanoin tyynesti ja lähetin Kasimin herättämään kapteenia, joka lupasi yhden miehen tulla laivaan. Sitten hän kysyi hitaasti espanjan kielellä:
"Mitä tekemistä teillä täällä on?"
Kysymys oli nähtävästi jo ennakolta määritelty, koska vastaus tuli nopeasti ja päättävästi: "Ne viisikolmatta haluavat matkustaa Tumabongiin."
"Hyvä on!" sanoi kapteeni lyhyesti. "Kuinka monta miestä teitä on?"
"Poikani, veljeni ja kymmenen muuta, yhteensä kolmetoista, sillä tuosta viidestäkolmatta ei ole enempää jäljellä. Oli hyvä, että lopultakin pääsimme tulemaan."