Olimme kuulleet kerrottavan, että etelänpuoleisen salmen mantereen puoleiselle rannalle oli rakennettu toinen patteri, joten kapteeni päätti purjehtia pohjoisesta salmesta, pysytellen niin lähellä manteretta ja niin kaukana saaresta kuin suinkin. Nyt oli alituinen luotaaminen aivan välttämätön, ja perämies rupesi hommiin ottaen Abdulrahmanin avukseen. Saari tyynnytti hieman tuulta ja minä olin juuri mastossa kiinnittämässä koortinkeja, kun kuulin nopean loiskahduksen aivan kuin joku mies tahi joku muu raskas esine olisi pudonnut laivasta mereen.

"Putosiko raaka vai mikä se oli?" huusivat sekä kapteeni että perämies hiljaa. Jälkimmäisen matala ääni ilmaisi kumminkin sellaista suuttumusta, ettei se ennustanut hyvää moisen laiminlyönnin aiheuttajalle.

"Ei, läiskähdys kuului sieltä alhaalta", vastasin, ja lopetettuamme nopeasti työmme laskeuduin miesten kanssa kannelle.

Siellä vallitsi täydellinen hillitty sekasorto ja hämmennys kaikkien kokoutuessa perään ja tuijottaessa pimeyteen, josta ei voitu erottaa muuta kuin laivan vanaveden valkoiset vaahtokuplat. Tehtiin kysymyksiä, joihin ei saatu vastausta, ja ensimmäiset sanat, joihin kiinnitin tarkempaa huomiota, lausui ruorissa oleva Kasim.

"Abdulrahman, veljeni, sano minulle totuus! Tapoitko hänet ja heititkö ruumiin mereen?"

"En, veljeni. Tiedäthän heidän kieltäneen sellaista tekemästä ja minun on toteltava määräyksiä."

"No niin. Mutta missä hän nyt on?"

"Ah!" Abdulrahman tunkeutui joukkoon katsellen jokaisen kasvoja tarkasti. Sitten hän huudahti: "Ehkä alhaalla. Valkoiset miehet ovat luultavasti lähettäneet hänet sinne", lisäsi hän kiiruhtaen kannen alle.

"Onko joku mies pudonnut mereen?" kysyi kapteeni kärsimättömästi alkaen lukea miehiään ja käskien herra Valdezin tekemään samoin. Mutta ennenkuin puoletkaan miehistä oli huudettu esiin, tuli Abdulrahman hengästyneenä ja vapisten takaisin ollen melkein hulluna jännityksestä ja raivosta ja syyttäen itseään.

"Voi! Nyt se on tapahtunut! Hän on paennut! Syökööt hait hänen ruumiinsa ja viekööt meripeikot hänen sielunsa. Unhotin hänet hetkeksi, tyhmä ja hullu kun olen, ja hän käytti tilaisuutta hyväkseen paetakseen."