"Hän? Ketä tarkoitat?" huusin, sillä päällikköni käskivät minun tulkita miehen sanat. Molemmat malaijit olivat nimittäin niin kiihdyksissä, etteivät he voineet puhua muuta kuin omaa kieltään.
"Chin, tuo petturi", vastasi Kasim. Sitten hän sanoi vihaisesti ystävälleen: "Otaksuin, että pidit häntä silmällä, Abdulrahman, mutta petit luottamukseni."
"Niin, se on totta", sanoi Abdulrahman jälleen, ja riisuen jakkunsa yritti hypätä mereen. Kapteeni sai kumminkin häntä käsivarresta kiinni.
"Mitä aiot tehdä?" kysyi hän ankarasti.
"Haluan seurata häntä. Tahdon tappaa hänet tuolla mustassa vedessä!" raivosi malaiji.
"Se on liian myöhäistä, et saa häntä enää kiinni, sillä hän on jo päässyt turvaan", sanoi kapteeni vetäen hänet pois laivan partaalta. Kasim, jolla aina näytti olevan suuri vaikutusvalta kansalaiseensa, toisti hänen sanansa.
"Miksi et antanut minun tappaa häntä silloin kun halusin?" huusi
Abdulrahman katkerasti.
"Senvuoksi, ettei se saanut tapahtua. Kapteeni ei olisi sallinut sellaista. Valkoiset miehet olisivat sanoneet sitä murhaksi, ja niin sai tuo petturi elää kavaltaakseen meidät kaikki. Luulin sinun kumminkin pitävän häntä silmällä, veljeni."
"Ei se minunkaan syyni kokonaan ollut", vastasi Abdulrahman nöyrästi. "Tämä valkoinen herra tässä lähetti hänet kannen alle huolimatta varoituksestani."
"No, mitä hän sanoo?" kysyi vanha Livingston tiukasti, ymmärrettyään, että hänestä puhuttiin. Sitten kuin olin selittänyt hänelle, mitä oli kerrottu, sanoi hän peittelemättä: "Peijakas, kuinka ihminen sentään voi olla tyhmä! Unohdin varoituksesi ja lähetin tuon roiston hakemaan silmälasejani alhaalta. Toivon, että voisin ampua palan lyijyä hänen nahkaansa!" lisäsi hän sormitellen revolveriaan uhkaavasti.