"Ja kohdistaa patterin tulen meihin", vihjaisi kapteeni kuivasti. "Onnettomuus on nyt kerran tapahtunut, mutta luulen haikalojen hienontavan hänet, ennenkuin hän ehtii maihin. Otaksutko hänen tietävän, minne olemme matkalla?"
"En, jollei hän saanut kuulla sitä joltakin noista kirotuista filippiiniläisistä tuolla. Hän on häärännyt, hitto hänet vieköön, heidän ympärillään koko yön, paitsi silloin kun pidin häntä luonani", ja tuo vanha tulinen mies alkoi kiroilla ja sadatella kokkia, matkustajia, laivaa ja kaikkia siihen kuuluvia.
"Sinun ei tarvitse enää ollenkaan kiroilla", sanoi kapteeni tyynesti. "Tykkivenheet lähtevät vasta aamulla ajamaan meitä takaa, sillä espanjalaiset eivät viitsi tänä yönä ryhtyä mihinkään, semminkin kun Lubangin ja mantereen välillä on paljon kareja, joille he saattaisivat ajaa. Meidän on senvuoksi hyödyttävä tästä yöstä niin paljon kuin suinkin. Olemme sivuuttaneet Corregidorin nyt, joten voimme nostaa ylimmät purjeemme." Olimme nimittäin tähän asti purjehtineet ainoastaan alimmilla purjeilla, jottei laivaamme voitaisi huomata tummaa maata vasten. "Kun nostamme kaiken vaatteen, jonka laivamme kestää, niin on vauhtimme avoimelle merelle päästyämme melkoinen."
Tuuli puhalsi vinhasti maista, ja huojuen purjeittensa painosta pisti pieni hyvä laivamme keulansa aaltoihin kiitäen hurjasti tuulessa ja hypellen kuin elävä eläin pelastuttuaan vaarasta. Olimme jättäneet nukkuvat tykit ja vahdit kauas taaksemme, ja rannikon tummien ääriviivojen näkyessä toiselta puoleltamme pääsimme lopultakin lahdesta eteläisen mantereen edustalla aaltoilevalle avonaiselle merelle, kiitäen eteenpäin ainakin vapauden, ellei elämämme puolesta.
VI.
KUINKA KAPINALLISIA TEHDÄÄN.
"Kapinoida tyranneja vastaan on Jumalan tahto."
(Erääseen vanhaan Jamaikasta löydettyyn tykkiin kaiverrettu tunnuslause.)
Pitäen kiinni entisestä kuvauksestani Luzonista, jolloin vertasin sitä omituisella pyrstöllä varustettuun kalaan, on minun nyt todettava, että määräpaikkamme oli juuri lähellä tuota kohtaa, jossa pyrstö yhtyy muuhun ruumiiseen kapealla vuorisella kannaksella.
Ennen kapinan alkua eivät ketkään muut, paitsi sen muutamat tusinat alkuasukkaat, jotka kaikki olivat puolikastilaisia, ja sen piiripäällikkö olleet kuulleet puhuttavankaan Tumabongista. Se oli likainen kalastajakylä, jota eräs Laguimano-särkän ulkoneva nokka suojeli myrskyiseltä mereltä. Sen pohjoisella puolella oleva kukkulajono oli melkein yhtä tarpeellinen varjelemaan sitä niiden takana olevan maakunnan puolueriidoilta. Särkän maanpuolella oleva vesi oli täynnä kaloja ja kylän takana olevat pellot hankkivat sen asukkaille toista tukevaa ravintoa, riisiä. Bamburuo'oista ja palmuista rakennettiin taloja, huonekaluja, veneitä ja muita välttämättömiä kapineita. Kylän läpi virtasi vielä leveä joki, ikäänkuin vartavasten tuodakseen sen asukkaille riittävästi juomavettä. Niin, heillä oli kaikkea, mitä he tarvitsivatkin, ja voiko ihminen silloin pyytää enempää.