Eräänä kylän asukkaille onnettomana hetkenä sattui muudan kapinanjohtaja tulemaan sinne, ja huomattuaan paikan aseman strateegisesti merkitykselliseksi päätti hän tehdä siitä ympäröivään maakuntaan kohdistuvien liikkeiden tukikohdan. Vuoristo suojattuine solineen sopi hyvin pitämään espanjalaiset yhtä helposti loitolla kuin espanjalaiset olivat tähän asti pitäneet alkuasukkaita sisäänsuljettuina. Särkän sisäpuolella oli erinomainen satama olipa sitten ilma millainen hyvänsä pienille alkuasukasten laivoille, ja ulkopuolella suotuisilla ilmoilla voi suurikin laiva purkaa sellaisen lastin, johon ei sisältynyt suuria tykkejä, etu, jolle kapinalliset osasivat antaa arvoa, suuriin veneihin, joilla se sitten tuotiin maihin. Sellaiset asukkaat, joita ei oltu pakotettu liittymään kapinallisiin tahi joita ei ennen oltu kutsuttu sotapalvelukseen kuninkaallisiin joukkoihin, rakensivat varastohuoneita, purkivat rahtilaivoja niiden saavuttua satamaan, leikkasivat viljaa, kuivasivat kalaa vallankumoukselliselle armeijalle ja vahtivat alituisesti läheisyydessä risteilevien hallituksen laivain liikkeitä.
Kapinallisten joukkojen keskinäisestä yhteydestä, niiden asiamiesten toimista maalla ja salaisten välittäjäin hommista Manillassa ja Iloilossa pidettiin huolta vakoilijoiden avulla, eikä voitu epäilläkään, että juuri sellaisilta oli tuo silmäpuoli kiinalainenkin kuullut, ettei Tumabongia juuri silloin pidetty silmällä, joten me voimme turvallisesti purkaa lastimme ja viedä matkustajamme sinne. Olimme huomanneet itsekin, miten huolimattomasti Manillan lahden rannoilla olevat patterit ja vahtilaivat suorittivat tehtäväänsä, ja ellei kiinalainen kokkimme olisi kavaltanut meitä, olisi ollut melkein varmaa, että tehtävämme olisi onnellisesti suoritettu maakunnan viranomaisten siitä mitään tietämättä. Varmaa on kumminkin, että tuhansia pyssyjä, suuria määriä ampumatarpeita ja muita tarpeellisia tavaroita ja paljon maastakarkoitettuja vietiin maihin saaren eri osiin viranomaisten siitä mitään tietämättä ja huolimatta monista sotalaivoista ja muista saaristossa olevista sotilaallisista laitoksista.
Tiesimme kumminkin, etteivät meidän suunnitelmamme olleet niin helposti toteutettavissa, vaan että ne koetettaisiin tehdä tyhjiksi kaikin mahdollisin keinoin, sillä ei ainoastaan lastimme maihinsaanti olisi ainoa suuri kolaus espanjalaisten vallalle saarilla, vaan vaarallisempi olisi kostonhimoisten matkustajiemme hajautuminen maissa olevien tyytymättömien eri joukkoihin. Sellaiset, jotka eivät olleet vielä tarttuneet aseihin sortajiaan vastaan, olivat jo valmiit kapinaan, johon heitä kehoittivat hyvittämättömät julmuudet ja täyttämättömät lupaukset. He tarvitsivat vain kipinän räjähtääkseen melkein yht'aikaa. Tulin pian huomaamaan, etteivät ketkään muut olisi sopineet paremmin eivätkä olisi olleet innokkaammat sytyttämään tuota kipinää kuin laivassamme olevat kolmetoista filippiiniläistä.
Hieman ennen auringonnousua voimme jo hämärästi erottaa ympärillämme olevat esineet, ja alituinen luotaaminen ei niin ollen ollut enää tarpeen. Ilmassa oli kumminkin vielä niin paljon sumua, ettemme voineet huomata, ajettiinko vai eikö meitä vielä takaa. Seisoin kannella toimetonna muutamia minuutteja nuoren Valdezin pysytellessä vierelläni. Katsoimme molemmat pohjoiseen koettaen nähdä sumun läpi ja ajatuksiemme luonnollisesti kohdistuessa mustaan savupatsaaseen, joka milloin tahansa voi tulla näkyviin.
"Otaksun niiden ryhtyneen jo takaa-ajoon", sanoi nuori Valdez niinkuin hän olisi odottanut kieltävää vastausta.
"Varmasti!" vastasin, voimatta saada ääneeni sellaista myötätuntoa kuin hän ehkä oli odottanut. En nimittäin vielä tuntenut minkäänlaista henkilökohtaista kiintymystä tähän kapinaan enkä kapinallisiin, ja vaikka tietysti toivoin, että pääsisimme turvallisesti pakoon, olisin tuntenut pettymystä, ellei meitä olisi ajettukaan takaa. Kujanjuoksu on kuulemma jännittävää urheilua ja tämä näytti hyvin lupaavalta.
Luiz huokasi katsoen jälleen entiseen suuntaan.
"Pelkäätkö sinä niitä?" kysyin hieman halveksivasti.
"Ketä? Noitako epanjalaisia?" Hänen silmänsä säkenöivät ja otsa vetäytyi ryppyihin. "En sodassa enkä silloinkaan, kun heillä on suuria tykkejä ja kun heitä on kaksi yhtä vastaan, kuten viime lokakuussa, jolloin he saivat selkäänsä. Voi", lisäsi hän nauraen, "miten me heitä juoksutimmekaan!"
"Sinäkö?" Katsoin häneen epäluuloisesti. "Et suinkaan sinä ollut tuossa taistelussa mukana?"