Tein kuten hän käski, tarkastellen hänen kiikarillaan tuota takaamme näkyvää pientä pilveä. Asteettain ja kieltämättä lyheni välimatka ja lopulta luulin voivani nähdä laivan itsensä. Tosiasiaa, että se ajoi meitä takaa, ei voitu kieltää, sillä se seurasi meitä hieman suuntamme sivulle ja luonnollisesti saavutti meitä aina silloin kun meidän oli käännyttävä. Määrätyn ajan kuluttua laskeuduin kannelle ilmaisten kapteenille huomioni, jota hän kuunteli hyvin tyynesti.
Hän piti perää herra Valdezin seisoessa hänen vieressään, perämiehen miehinemme, niihin luettuina tohtori Valdez ja nuori Luiz, joille ei merimiesammattikaan ollut aivan outo, hääriessä purjeiden kimpussa. Ne valettiin vedellä, että ne pysyisivät tiheinä, ja muutenkin käsiteltiin niitä niin taitavasti ja tottuneesti kuin suinkin oli mahdollista. Ja palattuani kapteenin määräyksestä tähystyspaikkaani huomasin, että aloimme olla tasaväkiset nopeudessa. Jos tuuli vain olisi jatkunut tasaisena, olisimme kyllä pysyneet tarpeeksi edellä pimeään asti, jolloin sen suojassa ehkä olisimme päässeet pakoon, mutta kun tuuli vähitellen heikkeni meidän joutuessa pois suunnastamme ja päästessä jälleen eteenpäin jonkun matkaa vain vihurien hetkisen pullistaessa purjeitamme ja sitten jälleen tyyntyessä, tiesin ponnistelumme turhiksi. Laivojen välinen matka oli jo supistunut kuudeksi peninkulmaksi, ja ellei joku sattuma muuttaisi tykkiveneen suuntaa, pääsisi se ampumamatkalle noin tunnin kuluttua, ja auringonlaskuun oli vielä neljä tuntia.
Palatessani kannelle, ilmoittaakseni viimeiset ikävät huomioni, näin kapteenin, perämiehen ja noiden molempien Valdezien keskustelevan melko kiihkeästi keskenään. He olivat levittäneet jonkun kartan eteensä katsellen milloin sitä, milloin takaa-ajajaamme ja luoden silloin tällöin silmäyksen alihangan puolella olevaan maahankin, jolloin he näyttivät hyvin toivorikkailta. Kapteenin kasvot näyttivät todellakin niin julman tyytyväisiltä, ettei se ollenkaan sopinut yhteen tukalan asemamme kanssa.
"Luullakseni saavat he kumminkin pitkän nenän", sanoi hän kuultuaan ilmoitukseni. "Tämä suo niille vielä tunnin välillämme olevan matkan lyhentämiseen ja vie meidät niin lähelle heitä, että he ovat valmiit melkoisiin uhrauksiin, ennenkuin he suostuvat luopumaan meistä. Hyväksyn suunnitelmanne hyvin mielelläni, herra Valdez. Luuletteko voivanne varmasti luotsata meidät tuosta kanavasta läpi?"
"Tunnen jokaisen tuuman siitä", vastasi herra Valdez varmasti. "Asuin tässä lähellä muutamia vuosia ja olen kalastellut kaikilta näiltä kareilta, en ainoastaan uivia kaloja, vaan —"
"Helmiäkinkö?"
Herra Valdez hymyili. "Ainoastaan muutamia — ei tarpeeksi tekemään miestä rikkaaksi, mutta kumminkin miellyttävä lisä silloisiin pieniin tuloihini. Nyt olen kumminkin jo irti siitä. Maaherra alkoi tiedustella, ja minun olisi pitänyt maksaa enemmän lupakirjoista, oikeudesta ja hänen minulle tekemästä palveluksesta kuin noista helmistä sainkaan. Niin, siten loppuvat melkein kaikki yritykset tässä maassa", lisäsi hän huokaisten. "Mutta palatkaamme jälleen tuohon kanavaan. Joen suu on vielä noin viiden peninkulman päässä kauempana rannikolla, ja näin pienet laivat kuin tämä kuunarikin voivat purjehtia jokea jonkun matkaa ylöspäin. Sen suussa on kumminkin ilkeä matalikko, jonka yli ei voida päästä muuten kuin nousuveden aikana, ja ellen tietäisi vuoksen alkavan heti sen jälkeen kuin kuljemme sen yli, en rupeaisi ollenkaan luotsaamaan Annabel Leetä jokeen. Tykkiveneen päällikkö ei ihmettele luullakseni ollenkaan, että olemme valmiit mihin tahansa välttääksemme vangiksijoutumisen, ja kun hän huomaa meidän suuntaavan kulkumme jokea kohti, luulee hän varmasti meidän koettavan päästä särkän yli. Hänen karttansa ilmaisevat hänelle, ettei hän voi seurata meidän esimerkkiämme eikä seurata meitä joelle, joten hän koettaa kaiken voitavansa sulkeakseen tiemme tahi tuhotakseen meidät kokonaan ennen lopulliseen turvapaikkaan pääsemistämme."
"Mutta hänhän voi lähettää veneensä jälkeemme", huomautti kapteeni.
"Kyllä", vastasi Valdez miettiväisestä. "Mutta hän tietää teillä olevan pari pientä tykkiä laivassanne", Valdez viittasi niihin, "ja luulee teitä hyvin toivottomiksi. Sitäpaitsi ei hän tiedä, kuinka lähellä lähimmät vallankumouksellisten joukot ovat. Kun ajattelen asiaa, niin luullakseni on hänestä parempi hyökätä kimppuumme avoimella merellä, vaikka se olisikin onnenkauppaa."
"Varmasti! Niin minäkin tekisin hänen sijassaan."