"Kuulen sinun nyt ensimmäisen kerran puhuvan järkeä, poikaseni!" kuulin vanhan Livingstonin murahtavan takanani. Hän oli ollut valveilla jonkun aikaa kuunnellen keskusteluamme vaitiollen ja huvitettuna. "Olen kanssanne, Hemingway, sillä minustakin on tullut hurja kapinallinen."
"Peijakas, millaisia tyhmeliinejä me sentään olemme!" lisäsi hän nauraen hyväntuulisesti.
"Minäkin olen kapinallinen", sanoi Kasim vakavasti, lisäten omalla kielellään: "Ja sellainen olen aina ollutkin."
"Mitä tarkoitat?" kysyi Abdulrahman.
Kasimin selitettyä vannoi Abdulrahman melkein tarpeettomasti aina olleensa ja tulevansakin olemaan noiden vihattujen espanjalaisten vihollinen.
Sitten tuli Froggien vuoro. Hän sanoi hänenlaisekseen mieheksi tavattoman tulisesti: "Minä olen myöskin vallankumouksellinen. Englantilaiset ovat ystävällisiä köyhälle ruskealle miehelle, mutta espanjalaiset käyttäytyvät kuin siat! Profeetan parran ja kaikkien pyhimysten nimessä", (Froggie oli kerran maailmassa ollut oppilaana eräällä lähetysasemalla, vaikka hän olikin hyvin vaitelias siellä saamistaan kokemuksista. Senvuoksi olivat kumminkin hänen malaijin ja ranskan kielellä lausumansa valat hyvin sattuvia.) "haluan taistella heitä vastaan niin kauan kuin minulla on vielä tippakin verta suonissani."
"Luullakseni ovat mieheni hurjimpia vapaaehtoisia, mitä näillä saarilla on olemassa", sanoi kapteeni kuivasti. "No olkoon sitten niin, pojat. Olemme nyt vannoneet yhtyvämme kapinallisiin taistellaksemme espanjalaisia vastaan. Ja nyt nukkumaan. Ensimmäinen vahtivuoro on minun, toinen Kasimin, kolmas Abdulrahmanin ja neljäs Williamsin, sillä jos jotkut alkuasukkaat sattuvat hiipimään kimppuumme, eivät he saa tavata meitä nukkumasta. Voi sattua nimittäin, että he luulevat meitä espanjalaisiksi, ja katkaisevat kurkkumme, ennenkuin rupeavat meiltä kyselemään."
Se voi olla hyvinkin mahdollista, sillä vieressämme olevan pensaikon suojassa olisi kokonainen armeijakin voinut piileskellä, saati sitten muutamat miehet. Kumminkaan eivät nämä otaksumat eivätkä huolemme, menneet, nykyiset eivätkä tulevat, voineet pitää meitä hereillä sinä yönä, sillä väsyneinä päivän työstä ja levottomuudesta nukuimme raskaasti, kunnes kunkin oli aika nousta vahtimaan.